Lauantai 08.09.
Näin ollen erittäin kauan odotettu viikonloppu lopulta tuli ja meni. Jo viikkoa ennen tapahtumaa alkoi järjetön tapahtumien kaaos, joka pakkaantui järjettömään stressipurkaukseen lauantaiaamuna.
Ensimmäiseksi siis sääarvio lauantaille: Hirveä. Vettä niskaan ja kurkku kipeäksi ! Ei kyllä kylmempää keliä olisi voinut taas luontoäiti conille tekaista. Onneksi sunnuntaina oli vähän lämpimämpää, vaikka nyt podetaankin hirveää jälkiräkätautia.
Ei saatu kuvia sitten loppujenlopuksi pahemmin haaviin lauantailta. Ensimmäisenä seuraan liittyivät Janni ja Ida (ylempi kuva), joista punahiuksisen sankarimme kanssa kävin katsomassa Nettiroolipelien maailma nimistä paneelia. Oikeastaan mitään uutta paneelissa ei tullut vastaan, koska omasta puolestani olen netin kirjoitusroolipelejä harrastanut seitsemän vuotta ja Jannikin jo kymmenisen vuotta. Loppujenlopuksi sekin aika meni sitten mahdollisimman älyvapaiden juttujen nauramiseen.
Illan ohessa saatiin kokea monen ihmisen ohi lipuminen, iso kasa upean näköisiä Gazetto-cosseja, karaokea höystettynä koreapopilla sekä Gangman Stylen säveliä, jotka eivät meinaa lähteä päästä soimasta sitten millään ilveelläkään. Ilman kylmentyessä entisestään myös Shun ja Henry saapuivat paikalle. Kaksikko lähti ensimmäisenä katsomaan paneelia, kun itse morjestin sillä välin Outia. Sen jälkeen aloinkin karaokesalissa hetkisen viihdyttyäni pakoilemaan korvat täyttävää Bigbang'in Haru Harua. Kyllä nousivat äkkiä tunteet pintaan, mutta yhtä nopeasti ne häiritsemästä lähtivät kuin olivat tulleetkin.
Iltabileet 20:00-01:00: Jenlayn ~
Koska aika kului sitten muuten yleisen juoksentelun sekä keskustelujen lomassa, loppuyö sai vasta ansaitsemansa päätöksen. Olin jo vuoden henkilökohtaisesti odottanut pääseväni näkemään viime Traconissakin esiintyneen Jenlaynin, joten jonkin aikaa iltabileissä istuttuamme Shunin, Idan, Annikan ja Jayn kanssa, bändikin saapui lavalle jälleen ottamaan vastaan innokkaat odottajansa.
Shun ei kovan melutason takia suostunut lähelle lavaa, joten päädyin yksin seisomaan toiseen riviin. Siitä soluttauduin myöhemmin eturiviin lavan vasempaan kulmaan. Tosiasiassa se miten pakkautunut yleisö tällä kertaa keikan aikana oli, tuli yllätyksenä. Siinä oli erittäin selkeä pesäero viime vuoden keikkaan verrattuna, mutta oli kuitenkin ilo huomata, miten bändi osasi itse ottaa tilan haltuunsa. Yleisöstäkin korviini kantautui muutama positiivinen kommentti hyvästä esiintymisvalmiudesta, jolle myhäilin itsekin mielessäni myöntyvästi. Kun kokonaisuutta lopulta tarkasteli paremmin myöhemmin, sinä iltana ja siinä paikassa ei ollut epäilystäkään siitä, mitä ihmiset olivat tulleet katsomaan.
Kun sitten taas mennään puhumaan kappaleista, eniten mieleeni jäi erikoisesti D'espairsRayn TRICKSTERistä tehty coveriversio, jonka aikana miltei olisi voinut kuvitella palanneensa Despojen itsensä keikalle. Yhtyettäkin alkoi todella kaivata, koska heidän hajoamistaan ei ollut loppujenlopuksi kovin helppoa niellä. Samoin Jenlaynin omista kappaleista Suicide Children pisti ajatukset jylläämään, Alicea taas olin keikan ajan varsinaisesti odottanutkin. Plussaa oli myös se, että vaikka uusia biisejä ei juuri ollut ennen kuullutkaan, niistä piti sekä ne osasi selkeästi erottaa toisistaan jo ensimmäisen kuuntelukerran perusteella. Jään siis odottamaan yhtyeen levyä, jonka toivoisin jossakin hamaassa lähitulevaisuudessa ilmestyvän jopa käsien saataville.
Keikan loputtua olin niitä ensimmäisiä, joka lähti lavan reunalta itse jäseniä kohden - mutta sain kokea samantien päälleryntäyksen, johon en alkujaankaan ollut varautunut. Kiitän siis piikkikorkojani lahjakkaasta syöksähdyksestä melkein bändin laulajatähden syliin. Porukkahan oli aivan liekeissä ja joukon keskipisteessä olo tuntui vihaisen härkälauman keskelle joutuneelta, mutta onneksi tilanne pelastettiin ohjaamalla jäsenet kohti pöytää, jossa nimmareita olisi helpompi jakaa. Kestikin jonkun aikaa ennen kuin joukko lähti tyytyväisenä jatkamaan iltaansa. Itse sain Jereä lukuunottamatta jälleen kaikkien nimet kouraani.
Tämän lomassa oli ilo myös tulla muistetuksi jo viime vuodestakin, koska silloin olin muutaman ystäväni kanssa niitä ensimmäisiä, jotka tietääkseni saivat kunnian olla ensimmäisiä nimikirjoituksien hakijoita Jenlaynin historiassa. Jaen ja Obin kanssa muutaman sananvaihdon jälkeen kutsuikin sitten viimein majoituspaikka. Siihen mennessä olin jo ehtinyt mielessäni toivoa useampaan kertaan, että tämä ei olisi bändin kanssa se viimeinen näkeminen, koska voisin antaa heidän esiintymisestään erittäin paljon muutakin positiivista palautetta, mutta luulen, että siihen ryhtyessäni postauksestanikin tulisi pitkä kuin nälkävuosi (mitä se nytkin jo taitaa olla.) Sen sanon kuitenkin, että Jenlaynia kannattaa mennä kyllä katsomaan, jos tilaisuuden saa !
Pahoittelen kuvien puutetta - uskon niitä löytyvän kasoittain esimerkiksi Facebookista, jos joku niitä halajaa nähdä. Selitys siksi, että olisin itse kokenut törkeäksi lähteä kuvaamaan bändiä kunnon järjestelmäkameralla eturivistä, vaikka näin jälkeenpäin se ei heitä nähtävästi ole haitannutkaan.
Seuraavassa postauksessa jatkuu Traconin sunnuntain osuus ! ♥
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti