12. syyskuuta 2012

Tracon VII part 2: Maailmanloppu jatkuu

Sitten sen seuraavan osuuden aika, muistittehan jo lukea Tracon VII part 1: Keikkaraportin?

Sunnuntai 09.09. 

Siskolla. Tampere talolta lähdöstä oli kulunut railakkaasti yhdeksän tuntia, kun viimein heräsin aamuun valmistautuakseni. Yöllä oli ensin naurettu Sagan ja Moonan kanssa kaikkien kotipaikkakunnille suureen ääneen yöpimeässä ja sen jälkeen hauska jatkuikin siskoni kanssa kerrostalojen suojissa. Suosittelen siis yöstä viisastuneena Niko Kivelän stand up komiikkaa, koska ainakin meidän volyymi nousi koko ajan vain suuremmaksi, mitä enemmän kello näytti ja videoita Youtuben uumenista löytyi. Vaikka aamulla sitten olikin yhtä tuskaa herätä, sen hauskan edestä teki mitä tahansa. 

Jälleen kello onnistui näyttämään lähemmäksi kahtatoista, kun pääsin conipaikalle. Jälleen Ida liittyi seuraani ja piilareista kärsivät silmäni tavoittivat näkökenttäänsä myös soron, SHOUn sekä Kristinan. Tosiasiassa juuri niitä isoimpia asioita, mitä coneissa rakastan: ihmisten näkeminen, iloiset hymyt ja kuulumisien vaihtaminen. Yleinen sosiaalisuus asiassa kuin asiassa.

Lopulta kunhan Shunkin pääsi viimein tallustelemaan paikalle, lähdimme hakemaan syötävää ja juotavaa Tampere talon ylikalliista ravintolasta. Ilmeisesti kuvastalkkeroinnista ei jälleen nautittu (kuten kuvasta näkyy), mutta pitihän tulipunainen hiuspehko kuin mukavat upotustuolitkin ikuistaa ihan blogiin asti ! Miten muutenkaan sitä nyt olisi selvitty?

Pitkällisen ruokailutaon jälkeen palailtiin taas Gazettoporukan seuraan, jossa majailivat myös Reiku, Satu, Genkaku ja Nyamo. Muutamien mielenkiintoista parituskuvien jälkimainingeissa oli aika kiertää myyntipöydät, kiertää jälleen muutamaan kertaan koko talo ja todeta, että jäädään lagailemaan paikallemme kuten yleensä conin loppuvaiheessa tulee tehtyä.

Ja koska suorastaan metsästin loputkin Gazettea cossaavat ihmiset käsiini, voisin esitellä samantien muutkin suosikkini heistä. Erikoisesti OMEGAn Uruha pisti käteni vähän jopa tärisemään, koska jos cosplayssa yhdennäköisyyttä kohteen kanssa haetaan, sitä ainakin mielestäni psychoticsalivan cossikierroksessa riitti. Antakaa anteeksi pieni virnistys, koska se kuitenkin vaikutti ihan sopivalta tuohon kuvaan, vaikka epäilen, että sen ei ollut tarkoitus varsinaiseen kuvaushetkeen kuulua (.. joten kiroan nopeat sormeni helvettiin.) Mutta onneksi aina ei pidä olla kaiken niin vakavaa !

Välissä sitten patistin Shunin kuvaamaan myös itseäni, koska halusin ikuistaa viimein ja vihdoinkin muuttuneiden hiuksieni kirjavat värit. Ulkona oleva valaistus teki ne kiertelemättä ja kaartelematta lähinnä vaaleanpunaisen kirjaviksi, mutta onneksi kamerasta löytyy myös kuvia, joissa oikeat sävyt näkyvät kirkkaina. Väreinä käytin Paint Boxin Purple Hazea ja Directionsin Lagoon Blueta. Ensimmäisenä mainittu on siis ostettu ihan kampaamosta, vaikka ikävä kyllä väri ei kunnolla tarttunut lähes harmaisiin haituviini. Ja sieltä minne sitten tarttuikin, näyttää ainakin todella kirkkaalta.

Niin. Ja kuten kaikki hauska, Traconkin loppui aikanaan. Kuvaukset päätökseen saatuamme pysähdyimme juttelemaan Minnan kanssa paremmin, jonka cossista heitettiin ahkerasti läppää, joka tuntui naurattavan ulkona tanssivan ryhmän kannustamana kovastikin. Sen jälkeen Shunin pitikin jo lähteä, joten lähtötärinän alkaessa saatoin tyttöseni oville ja itse palasin toisen Gazetteryhmän seuraan, jossa Idakin oli parasta aikaa esittelemässä suurta kasaansa flyereitä.

Löysin käsiini kauan jo ihailemani D=OUTin flyerin muunmuassa, joka tähditti onnistunutta päivää mukavasti! Siinä samassa huomattiin, että myös koko päivän jahdatun Reita-cosplayn takana piili vanhojakin tuttuja SCREWin keikkajonosta. Flyerikasa olikin sitten conin ainoa ostos, mutta sain Idalta myös aivan ihastuttavan Black Moralin nahkaisen muistivihon, kiitos ! ;w; Laitan luultavasti niistäkin kuvaa tänne sitten myöhemmin.
Sitten yritin vielä metsästää teille nähtäväksi Auran (Reitan) ja Helenan (Rukin) sekä muun porukan kanssa otettua yhteiskuvaa, mutta se ei vielä hyppysissäni valitettavasti ole. Eli myöhemmin on senkin aika, olkaamme kärsivällisiä siihen asti.
Jälleen voin lopulta palata ylistämään Traconin johtavaa asemaa coniparatiisina. Erityisesti lopusta muistelen koko talossa raikunutta PSYtä, conin tanssijatähtiä sekä kappaleen tahtiin ravanneita järjestysmiehiäkin. Kiitokset kaikille loistavasta viikonlopusta sekä onnea parantuville puoliskoille koko conjoukosta !

Ps. Viralliset Alfa Lahnat 666, ootte ihania. Kiitoksia teillekin vielä seurasta!

foxprince Shato kuittaa ja kiittää rakkaudella! ♥

Tracon VII part 1: Keikkaraportti

"Vau, vielä ennen maailmanloppuakin ehtii järjestämään sentään Traconin!"

Lauantai 08.09.

Näin ollen erittäin kauan odotettu viikonloppu lopulta tuli ja meni. Jo viikkoa ennen tapahtumaa alkoi järjetön tapahtumien kaaos, joka pakkaantui järjettömään stressipurkaukseen lauantaiaamuna.

Ensimmäiseksi siis sääarvio lauantaille: Hirveä. Vettä niskaan ja kurkku kipeäksi ! Ei kyllä kylmempää keliä olisi voinut taas luontoäiti conille tekaista. Onneksi sunnuntaina oli vähän lämpimämpää, vaikka nyt podetaankin hirveää jälkiräkätautia.

Ei saatu kuvia sitten loppujenlopuksi pahemmin haaviin lauantailta. Ensimmäisenä seuraan liittyivät Janni ja Ida (ylempi kuva), joista punahiuksisen sankarimme kanssa kävin katsomassa Nettiroolipelien maailma nimistä paneelia. Oikeastaan mitään uutta paneelissa ei tullut vastaan, koska omasta puolestani olen netin kirjoitusroolipelejä harrastanut seitsemän vuotta ja Jannikin jo kymmenisen vuotta. Loppujenlopuksi sekin aika meni sitten mahdollisimman älyvapaiden juttujen nauramiseen.

Illan ohessa saatiin kokea monen ihmisen ohi lipuminen, iso kasa upean näköisiä Gazetto-cosseja, karaokea höystettynä koreapopilla sekä Gangman Stylen säveliä, jotka eivät meinaa lähteä päästä soimasta sitten millään ilveelläkään. Ilman kylmentyessä entisestään myös Shun ja Henry saapuivat paikalle. Kaksikko lähti ensimmäisenä katsomaan paneelia, kun itse morjestin sillä välin Outia. Sen jälkeen aloinkin karaokesalissa hetkisen viihdyttyäni pakoilemaan korvat täyttävää Bigbang'in Haru Harua. Kyllä nousivat äkkiä tunteet pintaan, mutta yhtä nopeasti ne häiritsemästä lähtivät kuin olivat tulleetkin.


Iltabileet 20:00-01:00: Jenlayn ~

Koska aika kului sitten muuten yleisen juoksentelun sekä keskustelujen lomassa, loppuyö sai vasta ansaitsemansa päätöksen. Olin jo vuoden henkilökohtaisesti odottanut pääseväni näkemään viime Traconissakin esiintyneen Jenlaynin, joten jonkin aikaa iltabileissä istuttuamme Shunin, Idan, Annikan ja Jayn kanssa, bändikin saapui lavalle jälleen ottamaan vastaan innokkaat odottajansa.

Shun ei kovan melutason takia suostunut lähelle lavaa, joten päädyin yksin seisomaan toiseen riviin. Siitä soluttauduin myöhemmin eturiviin lavan vasempaan kulmaan. Tosiasiassa se miten pakkautunut yleisö tällä kertaa keikan aikana oli, tuli yllätyksenä. Siinä oli erittäin selkeä pesäero viime vuoden keikkaan verrattuna, mutta oli kuitenkin ilo huomata, miten bändi osasi itse ottaa tilan haltuunsa. Yleisöstäkin korviini kantautui muutama positiivinen kommentti hyvästä esiintymisvalmiudesta, jolle myhäilin itsekin mielessäni myöntyvästi. Kun kokonaisuutta lopulta tarkasteli paremmin myöhemmin, sinä iltana ja siinä paikassa ei ollut epäilystäkään siitä, mitä ihmiset olivat tulleet katsomaan.

Kun sitten taas mennään puhumaan kappaleista, eniten mieleeni jäi erikoisesti D'espairsRayn TRICKSTERistä tehty coveriversio, jonka aikana miltei olisi voinut kuvitella palanneensa Despojen itsensä keikalle. Yhtyettäkin alkoi todella kaivata, koska heidän hajoamistaan ei ollut loppujenlopuksi kovin helppoa niellä. Samoin Jenlaynin omista kappaleista Suicide Children pisti ajatukset jylläämään, Alicea taas olin keikan ajan varsinaisesti odottanutkin. Plussaa oli myös se, että vaikka uusia biisejä ei juuri ollut ennen kuullutkaan, niistä piti sekä ne osasi selkeästi erottaa toisistaan jo ensimmäisen kuuntelukerran perusteella. Jään siis odottamaan yhtyeen levyä, jonka toivoisin jossakin hamaassa lähitulevaisuudessa ilmestyvän jopa käsien saataville.

Keikan loputtua olin niitä ensimmäisiä, joka lähti lavan reunalta itse jäseniä kohden - mutta sain kokea samantien päälleryntäyksen, johon en alkujaankaan ollut varautunut. Kiitän siis piikkikorkojani lahjakkaasta syöksähdyksestä melkein bändin laulajatähden syliin. Porukkahan oli aivan liekeissä ja joukon keskipisteessä olo tuntui vihaisen härkälauman keskelle joutuneelta, mutta onneksi tilanne pelastettiin ohjaamalla jäsenet kohti pöytää, jossa nimmareita olisi helpompi jakaa. Kestikin jonkun aikaa ennen kuin joukko lähti tyytyväisenä jatkamaan iltaansa. Itse sain Jereä lukuunottamatta jälleen kaikkien nimet kouraani.

Tämän lomassa oli ilo myös tulla muistetuksi jo viime vuodestakin, koska silloin olin muutaman ystäväni kanssa niitä ensimmäisiä, jotka tietääkseni saivat kunnian olla ensimmäisiä nimikirjoituksien hakijoita Jenlaynin historiassa. Jaen ja Obin kanssa muutaman sananvaihdon jälkeen kutsuikin sitten viimein majoituspaikka. Siihen mennessä olin jo ehtinyt mielessäni toivoa useampaan kertaan, että tämä ei olisi bändin kanssa se viimeinen näkeminen, koska voisin antaa heidän esiintymisestään erittäin paljon muutakin positiivista palautetta, mutta luulen, että siihen ryhtyessäni postauksestanikin tulisi pitkä kuin nälkävuosi (mitä se nytkin jo taitaa olla.) Sen sanon kuitenkin, että Jenlaynia kannattaa mennä kyllä katsomaan, jos tilaisuuden saa !


Pahoittelen kuvien puutetta - uskon niitä löytyvän kasoittain esimerkiksi Facebookista, jos joku niitä halajaa nähdä. Selitys siksi, että olisin itse kokenut törkeäksi lähteä kuvaamaan bändiä kunnon järjestelmäkameralla eturivistä, vaikka näin jälkeenpäin se ei heitä nähtävästi ole haitannutkaan.

Seuraavassa postauksessa jatkuu Traconin sunnuntain osuus !

7. syyskuuta 2012

Pelonsekaisin tuntein hiusten kimpussa

Päivittelenpäs pitkästä aikaa tännekin nyt hyvin lyhyesti ! Tuntuu siltä, että nyt on vain aika kirjoittaa.
Hiustenvärjäysoperaatiot ovat jälleen menossa ja tänään on tullut päähän laitettua samana iltana jo vaalennus kohti valkoista väriä ja sen päälle vielä mustaa. Huomenna tulevat loput, joten saa nähdä mikä on lopputulos. Toivottavasti ei jotakin ihan järkyttävää, kun on tullut sitä jo fiiliksissä useampaankin paikkaan violetista väristä hehkutettua. Täytyy myöntää, etten koskaan ole rakastanut erikoisemmin tätä järjetöntä värjäysrumbaa, mutta kaipa tulokset tyydyttävät vaativammankin asiakkaan ..

Sixth Guns miitin ulkonäkö löytyy tästä. Ei paljoa olla tähän mennessä mihinkään päin kesästä siis muututtu, eli tällä mennään vielä huomisiin koulukuvauksiinkin. Ehkä pitäisi siis paeta kohti sänkyä, mutta ajatukset jyllää päässä taas niin viuhaa tahtia, ettei unen saamisesta juuri taida olla toivoakaan. Ehkä huominen on parempi, ehkä ei, kukaan ei siitä vielä tiedä - mutta onneksi aina on olemassa toivoa. Mitä ah-niin-uusia aforismeja, taisin ihan itse juuri keksiä. Köh.

Traconin jälkeen siis pistän tulemaan nyt sitten sitä tapahtumaraporttia taas, joten siellä nähdään uudet hienot mullistukset niin hiusvärin kuin muunkin ulkonäön suhteen. Onneksi on vielä huominen hyvin aikaa potea kriisiä kaikesta mitä ikinä keksiikin. :D

Nähdään siis Tampereella taas, pyrin olemaan paikalla lauantaiaamusta sunnuntain päätösjuhliin! Iltabileissä myös tulen olemaan ja repimään jälleen tuttavaporukan kanssa hermoja jokaiselta vastaantulijalta. Tulkaa rohkeasti vetämään hihasta, jos tunnistatte ja halatakin saa, jos tykkää. En pure, vaikka siltä saatan näyttääkin äkkiä katsottuna. See ya darlings ! 

~ Shato.