"Viikkojen fanityttömäinen kärsimys on saapunut päätökseensä. Hehkutimme ja annoimme tunteidemme palaa kaikesta epävarmuudesta huolimatta ja taas yksi elämän hienoimmista päivstä saapui sekä meni menojaan kuin tuhka tuuleen hävittyään."
Sanotaanko, että kiljuin, kun lippuja virallisesti alettiin myymään. Olin kuitenkin päättänyt meneväni SCREWin keikalle hinnasta mistä hyvänsä, joten keräsin viimeiset rahani ja lähdin matkaan lauantaiaamuna klo 6:20. En ollut nukkunut edeltävänä yönä juuri silmänräpäystäkään, joten 4:00 sängystä nouseminen oli tuskaisempaa kuin uskoa edes saattoi. Mutta mitä vain mahtavan bändin takia, tästä ajatuksesta lähdettiin. Jonossa sain seuraa myöhemmin Reikusta, Janinasta sekä Niinasta. Samoin Elsa istui heidän edellään, mikä piristi päivää kummasti. Oli ihanaa jutustella jälleen koko päivä ihmisten kanssa, joten ei voi muuta kuin kiittää erikoisesti Reikua koko päivän juoksentelusta sinne tänne!
Yhtenä kokemuksena ennen keikan alkua voitaisiin laskea päivään mukaan Kazukin istuminen talon rappusilla. Olimme kiertämässä talon jaloittelun vuoksi ja hetken shokkitunnustelun jälkeen tervehdimme lyhyesti miestä ohi kulkiessamme, joka nosti kättään ilmaan suoden tervehdyksen takaisin ja hymyili pienesti. Koska vähäinen nukkuminen, kofeiinitabletit sekä häiritsevän kova fanityttöily ei ole hyvä yhdistelmä kenellekään, voitte kuvitella millainen reaktio siitä syntyi jonoon takaisin päästyämme. Sydämeni hakkasi vähättelemättä tuhatta ja sataa.
Lyhyet bileet päästiin pitämään sitten klo 12 aikaan. Aika alkoi luistaa suunnattoman nopeasti eteenpäin, kun jossain vaiheessa vielä Rui ja heidän staffinsa kiersivät jonossa ennen keikkaa kuvaamassa videota odottelevista faneista. Ale liittyi sen lisäksi seuraamme, joten halasin naisenalkua täristen oville pääsyn vaiheessa. Hermosauhut naamaan ja menoksi.
Wtf-momentin alkaessa sisällepääsy oli samaan aikaan pelastus ja suuri hämmennys. Riensin narikalle ja olin menossa suoraan saliin, mutta kappas, mitä selkäni takaa löytyi. Hämmennyin täysin jonkun hokiessa "Moi, moi, moi" älyttömän monta kertaa. Tunsin sen osoittautuneen itselleni, joten käänsin niskat nurin ja tuijotin aikalailla silmät selällään suoraan Manabun lärviä. Mitä tapahtui? En tiedä, en tiedä, en tiedä. Tuijotin vain, enkä ollut uskoa silmiäni. Moikkasin takaisin ja tajusin toisella puolen kylkeäni ihmismassassa Kazukin menossa kohti myyntipöytiä. Vasta siinä vaiheessa tajusin tosissani väistyä ja juosta saliin kuin aaveiden pelottelemana.
Sain paikan toisesta rivistä Manabun ja Ruin edestä, mutta palasin Elsan vierestä ostamaan vielä SCREWin rannekorun. Jäädyin vain pöydän eteen ties kuinka pitkäksi aikaa, koska en tiennyt mihin rahani riittäisivät. Tosiasiassa päässäni ei liikkunut sen lisäksi mitään muuta, kuin että siinä Manabu ja Kazuki seisoivat edessäni fanejaan palvellen myyntipöydillä. Koskaan en ole kuitenkaan saanut yhtä lämmintä ja rakastavaa halausta, mitä Kazukilta siinä vaiheessa sain. Hän huikkasi tietysti takaisin rakastavansa minua, kun päästin suustani sen mitä ensimmäisenä mieleeni vain tuli.
Keikka alkoi Biranilla, kuten arvata saattoi. Ensimmäinen varsinainen biisi oli sitten Sakura no Ame, sen jälkeen lähtivät kunnon moshaukset käyntiin. Manabu tervehti yleisöä hieman etäisesti aluksi, mutta Rui otti täydellisesti paikkansa salissa ja juoksi täydessä hymyssä eteemme useita kertoja. Täytyy antaa tunnustusta siitä, miten hyvin hän sopi bändin mukaan. Hän toi hyvän mielen ainakin itselleni ja tarjosi itseään yleisölle. Gather Roseskin soitettiin, joka oli itselleni varmasti koko kuukausien odotetuimpia biisejä. Keikalla se ei ehkä tuottanut niin suuria väristyksiä kuin kotikatsomossa, mutta olin mukana koko biisin Byon heilutellessa lanteitaan sekä laskiessa paitaansa rintakehältään jatkuvasti alaspäin. Hän kävi myös ottamassa edessäni olevaa leuasta kiinni ja kääntelemässä päätään edessä järjettömän creepyn näköisesti. Harmaamustat piilarit suurensivat vielä silmiä sekä kulmankohotuksia kuin koko silmä olisi aika-ajoin räjähtänyt suuremmaksi ja palautunut samantien takaisin.
Luita järisyttävän keikan aikana nähtiin myös jäsenien toisille suomiaan suukkoja, minkä aikana korvat taisivat räjähtää niin omasta kuin muidenkin kiljunnasta. Suloista. Ilmottaudun pitäväni tästä fanservicestä erikoisen paljon. ♥ Stage diving oli myös yksi poikien harrastus, joten sain ainakin kerran palauttaa Kazukin kunnolla lavalle kaverin kanssa, koska mieshän meinasi melkein tippua lavan reunalta takaisin. Nauratti myös poikien lähelle tuppautumiset ja kädenojentelut, jotka eivät kuitenkaan päätyneet yleisöön asti. Jokaisesta yrityksestä ansaittiin kaunis sekä pirullinen hymy, mutta onneksi odotus palkittiin kuitenkin aina. Byo pääsi myös kastelemaan vesipulloineen eturivin melkoisella suihkulla pullo haaravälissään. (Eipä ainakaan tarvinnut raahautua kotona suihkuun hiuksien lakkakasan takia.) Sen lisäksi Rui kävi pörröttämässä vielä märkää takkukasaani, ai että.
Huomasi myös loppukeikasta hyvin sen, miten UNWORLDLINESS KINGDOM nousi mukavasti esiin settilistalta. Bändin tyyli tosiaan on muuttunut kevyempään soundiin, mutta oli ilo seurata, miten hyvin he siihen sopeutuivat ja hyppivät energisinä hymyillen ympäri lavaa. Hymy pysyi itselläkin koko ajan huulilla, kunnes encore saapui ja kuten kaikki, sekin loppui aikanaan.
Keikan jälkeen vielä Byo ja Jin olivat kauppaamassa fanitavaroita. Sain heiltäkin kunnon halauksen ostamalla SCREWin tarran käsiini, joten nyt saan miettiä muutaman kuukauden mihin sen länttäisin vai pidänkö koristeena vain. Ihmisjoukko oli myymistilanteessa aika täyteenpuukattua massaa, koska siellä pääsi tuskin eteenpäin kovin helposti. Istuin melkein pöydänreunalla vartin Byon edessä, koska joukko vain työnsi ja työnsi myyntipöytää vasten takaapäin. Ei tietysti sillä, että se kovasti olisi itseäni haitannut, koska ulkonakin sillä hetkellä tuppasi satamaan ja muuten tie olisi ollut suoraan ovea kohti. Ja ainahan sitä hetken kauemman Byon selittelemisiä katselee ..
Näin ollen hyökkäsimme vielä kerran Ruita, Kazukia ja Manabua kiittelemään hyvin onnistuneesta keikasta. Halusin nähdä heidät niin kovasti, että silmissäni polttelivat kyyneleet, jotka eivät koskaan virranneet poskille. Rui lupasi halauksen kera ihmisille palata vielä Suomeen, joten voimme vain toivoa lupauksen olevan totta!
Kiitän myös hyvin käyttäytyneitä suomalaisia. Hyvä väki, ei riuhtomisia ja repimisiä turhaan sekä Byon paitakin säilyi täysin ehjänä. Kiitos myös jonotusseuralle ja JrockSuomelle, joka mahdollisti tämän tapahtuman meille kaikille.
Käytiin vielä sitten ennen kotiinlähtöä Mäkkärillä Hipsun, Sagan, Annikan, Elinan sekä Nooran kanssa syömässä. Sitten suunnilleen juostiin Kampille, koska 11 aikaan lähtevät bussit on rakkaus keikkojen jälkeen.
Nyt parantelemaan edelleen kiljuvia niskoja ja selkääni. Heipsan rakas lukijani !
♥:lla Shato.
♥:lla Shato.
