Katsokaas vaan jätkät, kuka on mestari blogien kanssa?
Jokainen kuva, joka ikinen helvetin (anteeksi, nyt on pakko) hyvälaatunen sekä huonolaatunen, vaivalla metsästetty kuva on kadonnut internetin pixeliavaruuteen, joten .. Mitä tähän voi sanoa? Tekniikan ihmelapsi ainakin löytyy täältä!
Kyllä nyt melkein itkettää. Yritän joko hommata edes puolet kuvista takaisin, poistaa kuvapainikkeet vanhemmista postauksista ja saada blogin kuntoon. Toisessa tapauksessa luon uuden blogin (jota toivottavasti en joudu tekemään), mutta nyt mennään näillä.
Suuret pahoittelut, oikeasti .. ! Ehei, ei ollut mukava yllätys itsellekään, mutta ei kai se valittaminen asiaa yhtään paranna.
17. lokakuuta 2012
4. lokakuuta 2012
Valion myrkkymaito
Heipsansaa. Pariin päivään ei ole blogger taas päättänyt päästää meikää sisälle, mutta vihdoin yhteistyö evästeiden syötön kanssa tuotti jonkinlaisia tuloksia, joten täällä ollaan jälleen!
Kuten piti jo viime postauksessa sanomani, lupasin lähettää vielä Traconin jälkipostauksena muutaman kuvan lisää, jotka olennaisesti liittyivät tapahtumaan. Täältä pesee!
Ne hiusvärit. Sain lähetykseni Deviantista Traconin jälkeisinä päivinä, vaikka Shun oli tilannut paketin jo tiistaina ennen kyseistä viikonloppua. Lähetyslupauksena oli sivustolla 2-3 päivää, joten otti kiitettävästi päähän vihdoinkin värien saapuessa. Onneksi olin siis viisas ja kipaisin hakemaan Hairstoresta Paint Boxin Purple Hazen (keskellä). Omasta päästä väri on lähtenyt parissa viikossa lähes kokonaan minkäänlaisia jäämiä jättämättä. Oikealla on sitten Directionsin Violet ja vasemmalla saman kategorian Lagoon Blue, joka lähtee muutaman pesun päästä jäämien kera.
Layerit - vasemmalta katsoen D=OUT, Heresy ja Gazetten DIVISION kiertuelista. Sitten on Jilled Ray ja Vanish. Näitä olenkin odottanut jo pitkään koristamaan seiniäni.
Black Moralin muistivihon kannet, johon saa mahtumaan kynän mukaan. Heresystä tullut. Kiitos vielä tuhannesti, Ida, koska tämä lahja tuli todella tarpeeseen. Alla on Jenlaynin nimmarit toista kertaa jo paperille ikuistettuna.
Sitten toisiin aiheisiin: Meille on saapumassa vieras Saksan Vechtasta lauantaina. Kyllä jännittää! Kyse on viikon vaihdosta, jonka aikana saksalaisporukka on mukana meidän koulutoiminnassa sekä Suomen päässä heille esitellään mm. Tampere ja Helsinki. Lauantaina ollaan päivä Treellä, torstaina taas Stadissa. Koko seuraava lukion kouluviikkokin tulee olemaan yhtä sekalaista vääntöä sinne ja tänne, joten voin vain toivoa, etten saa järjettömiä stressikohtauksia sitten koko loppujaksoa.
Keväällä lähdetään sitten suomalaisen porukan kanssa myös viikoksi Vechtaan, joka tulee olemaan meikäläisen ensimmäinen ulkomaanmatka ikinä. Ainakin englannin taitoa päästään kohentamaan tällä keinolla hyvin, joten hyvillä mielin yritän lähteä ainakin itse mukaan, kun vaihdosta kerran on kyse. (Toisinsanoen en osaa sanoa, mihin olen jälleen suuren nenäni onnistunut tunkemaan, haha..)
Sain myös koulun alussa suurimman rakkauteni. HP Pavilion g6. Pelattiin sen kanssa samantien koko ilta Shunin kanssa ja naurettiin Niko Kivelälle. Illalla onnistuttiin myös katsomaan Gazettojen uusin live-dvd alusta loppuun. Tosin nukahdin itse loppuvaiheilla, joten ehkä pääsen kertamaan koko komeuden joskus uudelleen, nyyh.
Myös viime perjantaina onnistuttiin olemaan Shunilla koeviikon lopun kunniaksi. Paikalla oli tietysti illan emännän lisäksi Henry, Vani, Mona sekä Maijakin - joten saatiin ihan mukavat bailut taas pystyyn tällä porukalla. Mutta voi sitä kodin tunnetta, mikä Shunilla vain aina syntyy. Kaikki on valmiina ja kaiken saa tehdä omalla ajallaan, jos siltä tuntuu. Lauantaikin meni lähinnä Shukorogun parissa ja rennosti lagaillessa, kunnes Henry ja Shun lähti metsästämään nälkäisille susille ruokaa.
Nyt lähden kohti haasteita ja palaan kertomaan (toivottavasti) viikon jälkeen mitä kommelluksia Vechtalaisten kanssa on tullut koettua! Siihen asti, see ya. Btw, uskomatonta; 38 lukijaa. Mistä teitä tulee? Olette täydellisiä, kiitos. Tarkoitan sitä todella. ;w;
Rakkaudella kuitaten, Shato.
Kuten piti jo viime postauksessa sanomani, lupasin lähettää vielä Traconin jälkipostauksena muutaman kuvan lisää, jotka olennaisesti liittyivät tapahtumaan. Täältä pesee!
Ne hiusvärit. Sain lähetykseni Deviantista Traconin jälkeisinä päivinä, vaikka Shun oli tilannut paketin jo tiistaina ennen kyseistä viikonloppua. Lähetyslupauksena oli sivustolla 2-3 päivää, joten otti kiitettävästi päähän vihdoinkin värien saapuessa. Onneksi olin siis viisas ja kipaisin hakemaan Hairstoresta Paint Boxin Purple Hazen (keskellä). Omasta päästä väri on lähtenyt parissa viikossa lähes kokonaan minkäänlaisia jäämiä jättämättä. Oikealla on sitten Directionsin Violet ja vasemmalla saman kategorian Lagoon Blue, joka lähtee muutaman pesun päästä jäämien kera.
Layerit - vasemmalta katsoen D=OUT, Heresy ja Gazetten DIVISION kiertuelista. Sitten on Jilled Ray ja Vanish. Näitä olenkin odottanut jo pitkään koristamaan seiniäni.
Black Moralin muistivihon kannet, johon saa mahtumaan kynän mukaan. Heresystä tullut. Kiitos vielä tuhannesti, Ida, koska tämä lahja tuli todella tarpeeseen. Alla on Jenlaynin nimmarit toista kertaa jo paperille ikuistettuna.
Sitten toisiin aiheisiin: Meille on saapumassa vieras Saksan Vechtasta lauantaina. Kyllä jännittää! Kyse on viikon vaihdosta, jonka aikana saksalaisporukka on mukana meidän koulutoiminnassa sekä Suomen päässä heille esitellään mm. Tampere ja Helsinki. Lauantaina ollaan päivä Treellä, torstaina taas Stadissa. Koko seuraava lukion kouluviikkokin tulee olemaan yhtä sekalaista vääntöä sinne ja tänne, joten voin vain toivoa, etten saa järjettömiä stressikohtauksia sitten koko loppujaksoa.
Keväällä lähdetään sitten suomalaisen porukan kanssa myös viikoksi Vechtaan, joka tulee olemaan meikäläisen ensimmäinen ulkomaanmatka ikinä. Ainakin englannin taitoa päästään kohentamaan tällä keinolla hyvin, joten hyvillä mielin yritän lähteä ainakin itse mukaan, kun vaihdosta kerran on kyse. (Toisinsanoen en osaa sanoa, mihin olen jälleen suuren nenäni onnistunut tunkemaan, haha..)
Sain myös koulun alussa suurimman rakkauteni. HP Pavilion g6. Pelattiin sen kanssa samantien koko ilta Shunin kanssa ja naurettiin Niko Kivelälle. Illalla onnistuttiin myös katsomaan Gazettojen uusin live-dvd alusta loppuun. Tosin nukahdin itse loppuvaiheilla, joten ehkä pääsen kertamaan koko komeuden joskus uudelleen, nyyh.
Myös viime perjantaina onnistuttiin olemaan Shunilla koeviikon lopun kunniaksi. Paikalla oli tietysti illan emännän lisäksi Henry, Vani, Mona sekä Maijakin - joten saatiin ihan mukavat bailut taas pystyyn tällä porukalla. Mutta voi sitä kodin tunnetta, mikä Shunilla vain aina syntyy. Kaikki on valmiina ja kaiken saa tehdä omalla ajallaan, jos siltä tuntuu. Lauantaikin meni lähinnä Shukorogun parissa ja rennosti lagaillessa, kunnes Henry ja Shun lähti metsästämään nälkäisille susille ruokaa.
Nyt lähden kohti haasteita ja palaan kertomaan (toivottavasti) viikon jälkeen mitä kommelluksia Vechtalaisten kanssa on tullut koettua! Siihen asti, see ya. Btw, uskomatonta; 38 lukijaa. Mistä teitä tulee? Olette täydellisiä, kiitos. Tarkoitan sitä todella. ;w;
Rakkaudella kuitaten, Shato.
12. syyskuuta 2012
Tracon VII part 2: Maailmanloppu jatkuu
Sitten sen seuraavan osuuden aika, muistittehan jo lukea Tracon VII part 1: Keikkaraportin?
Sunnuntai 09.09.
Siskolla. Tampere talolta lähdöstä oli kulunut railakkaasti yhdeksän tuntia, kun viimein heräsin aamuun valmistautuakseni. Yöllä oli ensin naurettu Sagan ja Moonan kanssa kaikkien kotipaikkakunnille suureen ääneen yöpimeässä ja sen jälkeen hauska jatkuikin siskoni kanssa kerrostalojen suojissa. Suosittelen siis yöstä viisastuneena Niko Kivelän stand up komiikkaa, koska ainakin meidän volyymi nousi koko ajan vain suuremmaksi, mitä enemmän kello näytti ja videoita Youtuben uumenista löytyi. Vaikka aamulla sitten olikin yhtä tuskaa herätä, sen hauskan edestä teki mitä tahansa.
Jälleen kello onnistui näyttämään lähemmäksi kahtatoista, kun pääsin conipaikalle. Jälleen Ida liittyi seuraani ja piilareista kärsivät silmäni tavoittivat näkökenttäänsä myös soron, SHOUn sekä Kristinan. Tosiasiassa juuri niitä isoimpia asioita, mitä coneissa rakastan: ihmisten näkeminen, iloiset hymyt ja kuulumisien vaihtaminen. Yleinen sosiaalisuus asiassa kuin asiassa.
Lopulta kunhan Shunkin pääsi viimein tallustelemaan paikalle, lähdimme hakemaan syötävää ja juotavaa Tampere talon ylikalliista ravintolasta. Ilmeisesti kuvastalkkeroinnista ei jälleen nautittu (kuten kuvasta näkyy), mutta pitihän tulipunainen hiuspehko kuin mukavat upotustuolitkin ikuistaa ihan blogiin asti ! Miten muutenkaan sitä nyt olisi selvitty?
Pitkällisen ruokailutaon jälkeen palailtiin taas Gazettoporukan seuraan, jossa majailivat myös Reiku, Satu, Genkaku ja Nyamo. Muutamien mielenkiintoista parituskuvien jälkimainingeissa oli aika kiertää myyntipöydät, kiertää jälleen muutamaan kertaan koko talo ja todeta, että jäädään lagailemaan paikallemme kuten yleensä conin loppuvaiheessa tulee tehtyä.
Ja koska suorastaan metsästin loputkin Gazettea cossaavat ihmiset käsiini, voisin esitellä samantien muutkin suosikkini heistä. Erikoisesti OMEGAn Uruha pisti käteni vähän jopa tärisemään, koska jos cosplayssa yhdennäköisyyttä kohteen kanssa haetaan, sitä ainakin mielestäni psychoticsalivan cossikierroksessa riitti. Antakaa anteeksi pieni virnistys, koska se kuitenkin vaikutti ihan sopivalta tuohon kuvaan, vaikka epäilen, että sen ei ollut tarkoitus varsinaiseen kuvaushetkeen kuulua (.. joten kiroan nopeat sormeni helvettiin.) Mutta onneksi aina ei pidä olla kaiken niin vakavaa !
Välissä sitten patistin Shunin kuvaamaan myös itseäni, koska halusin ikuistaa viimein ja vihdoinkin muuttuneiden hiuksieni kirjavat värit. Ulkona oleva valaistus teki ne kiertelemättä ja kaartelematta lähinnä vaaleanpunaisen kirjaviksi, mutta onneksi kamerasta löytyy myös kuvia, joissa oikeat sävyt näkyvät kirkkaina. Väreinä käytin Paint Boxin Purple Hazea ja Directionsin Lagoon Blueta. Ensimmäisenä mainittu on siis ostettu ihan kampaamosta, vaikka ikävä kyllä väri ei kunnolla tarttunut lähes harmaisiin haituviini. Ja sieltä minne sitten tarttuikin, näyttää ainakin todella kirkkaalta.
Niin. Ja kuten kaikki hauska, Traconkin loppui aikanaan. Kuvaukset päätökseen saatuamme pysähdyimme juttelemaan Minnan kanssa paremmin, jonka cossista heitettiin ahkerasti läppää, joka tuntui naurattavan ulkona tanssivan ryhmän kannustamana kovastikin. Sen jälkeen Shunin pitikin jo lähteä, joten lähtötärinän alkaessa saatoin tyttöseni oville ja itse palasin toisen Gazetteryhmän seuraan, jossa Idakin oli parasta aikaa esittelemässä suurta kasaansa flyereitä.
Löysin käsiini kauan jo ihailemani D=OUTin flyerin muunmuassa, joka tähditti onnistunutta päivää mukavasti! Siinä samassa huomattiin, että myös koko päivän jahdatun Reita-cosplayn takana piili vanhojakin tuttuja SCREWin keikkajonosta. Flyerikasa olikin sitten conin ainoa ostos, mutta sain Idalta myös aivan ihastuttavan Black Moralin nahkaisen muistivihon, kiitos ! ♥ ;w; Laitan luultavasti niistäkin kuvaa tänne sitten myöhemmin.
Välissä sitten patistin Shunin kuvaamaan myös itseäni, koska halusin ikuistaa viimein ja vihdoinkin muuttuneiden hiuksieni kirjavat värit. Ulkona oleva valaistus teki ne kiertelemättä ja kaartelematta lähinnä vaaleanpunaisen kirjaviksi, mutta onneksi kamerasta löytyy myös kuvia, joissa oikeat sävyt näkyvät kirkkaina. Väreinä käytin Paint Boxin Purple Hazea ja Directionsin Lagoon Blueta. Ensimmäisenä mainittu on siis ostettu ihan kampaamosta, vaikka ikävä kyllä väri ei kunnolla tarttunut lähes harmaisiin haituviini. Ja sieltä minne sitten tarttuikin, näyttää ainakin todella kirkkaalta.
Niin. Ja kuten kaikki hauska, Traconkin loppui aikanaan. Kuvaukset päätökseen saatuamme pysähdyimme juttelemaan Minnan kanssa paremmin, jonka cossista heitettiin ahkerasti läppää, joka tuntui naurattavan ulkona tanssivan ryhmän kannustamana kovastikin. Sen jälkeen Shunin pitikin jo lähteä, joten lähtötärinän alkaessa saatoin tyttöseni oville ja itse palasin toisen Gazetteryhmän seuraan, jossa Idakin oli parasta aikaa esittelemässä suurta kasaansa flyereitä.
Löysin käsiini kauan jo ihailemani D=OUTin flyerin muunmuassa, joka tähditti onnistunutta päivää mukavasti! Siinä samassa huomattiin, että myös koko päivän jahdatun Reita-cosplayn takana piili vanhojakin tuttuja SCREWin keikkajonosta. Flyerikasa olikin sitten conin ainoa ostos, mutta sain Idalta myös aivan ihastuttavan Black Moralin nahkaisen muistivihon, kiitos ! ♥ ;w; Laitan luultavasti niistäkin kuvaa tänne sitten myöhemmin.
Sitten yritin vielä metsästää teille nähtäväksi Auran (Reitan) ja Helenan (Rukin) sekä muun porukan kanssa otettua yhteiskuvaa, mutta se ei vielä hyppysissäni valitettavasti ole. Eli myöhemmin on senkin aika, olkaamme kärsivällisiä siihen asti.
Jälleen voin lopulta palata ylistämään Traconin johtavaa asemaa coniparatiisina. Erityisesti lopusta muistelen koko talossa raikunutta PSYtä, conin tanssijatähtiä sekä kappaleen tahtiin ravanneita järjestysmiehiäkin. Kiitokset kaikille loistavasta viikonlopusta sekä onnea parantuville puoliskoille koko conjoukosta !
Ps. Viralliset Alfa Lahnat 666, ootte ihania. Kiitoksia teillekin vielä seurasta!
foxprince Shato kuittaa ja kiittää rakkaudella! ♥
Ps. Viralliset Alfa Lahnat 666, ootte ihania. Kiitoksia teillekin vielä seurasta!
foxprince Shato kuittaa ja kiittää rakkaudella! ♥
Tracon VII part 1: Keikkaraportti
"Vau, vielä ennen maailmanloppuakin ehtii järjestämään sentään Traconin!"
Näin ollen erittäin kauan odotettu viikonloppu lopulta tuli ja meni. Jo viikkoa ennen tapahtumaa alkoi järjetön tapahtumien kaaos, joka pakkaantui järjettömään stressipurkaukseen lauantaiaamuna.
Ensimmäiseksi siis sääarvio lauantaille: Hirveä. Vettä niskaan ja kurkku kipeäksi ! Ei kyllä kylmempää keliä olisi voinut taas luontoäiti conille tekaista. Onneksi sunnuntaina oli vähän lämpimämpää, vaikka nyt podetaankin hirveää jälkiräkätautia.
Ei saatu kuvia sitten loppujenlopuksi pahemmin haaviin lauantailta. Ensimmäisenä seuraan liittyivät Janni ja Ida (ylempi kuva), joista punahiuksisen sankarimme kanssa kävin katsomassa Nettiroolipelien maailma nimistä paneelia. Oikeastaan mitään uutta paneelissa ei tullut vastaan, koska omasta puolestani olen netin kirjoitusroolipelejä harrastanut seitsemän vuotta ja Jannikin jo kymmenisen vuotta. Loppujenlopuksi sekin aika meni sitten mahdollisimman älyvapaiden juttujen nauramiseen.
Illan ohessa saatiin kokea monen ihmisen ohi lipuminen, iso kasa upean näköisiä Gazetto-cosseja, karaokea höystettynä koreapopilla sekä Gangman Stylen säveliä, jotka eivät meinaa lähteä päästä soimasta sitten millään ilveelläkään. Ilman kylmentyessä entisestään myös Shun ja Henry saapuivat paikalle. Kaksikko lähti ensimmäisenä katsomaan paneelia, kun itse morjestin sillä välin Outia. Sen jälkeen aloinkin karaokesalissa hetkisen viihdyttyäni pakoilemaan korvat täyttävää Bigbang'in Haru Harua. Kyllä nousivat äkkiä tunteet pintaan, mutta yhtä nopeasti ne häiritsemästä lähtivät kuin olivat tulleetkin.
Koska aika kului sitten muuten yleisen juoksentelun sekä keskustelujen lomassa, loppuyö sai vasta ansaitsemansa päätöksen. Olin jo vuoden henkilökohtaisesti odottanut pääseväni näkemään viime Traconissakin esiintyneen Jenlaynin, joten jonkin aikaa iltabileissä istuttuamme Shunin, Idan, Annikan ja Jayn kanssa, bändikin saapui lavalle jälleen ottamaan vastaan innokkaat odottajansa.
Shun ei kovan melutason takia suostunut lähelle lavaa, joten päädyin yksin seisomaan toiseen riviin. Siitä soluttauduin myöhemmin eturiviin lavan vasempaan kulmaan. Tosiasiassa se miten pakkautunut yleisö tällä kertaa keikan aikana oli, tuli yllätyksenä. Siinä oli erittäin selkeä pesäero viime vuoden keikkaan verrattuna, mutta oli kuitenkin ilo huomata, miten bändi osasi itse ottaa tilan haltuunsa. Yleisöstäkin korviini kantautui muutama positiivinen kommentti hyvästä esiintymisvalmiudesta, jolle myhäilin itsekin mielessäni myöntyvästi. Kun kokonaisuutta lopulta tarkasteli paremmin myöhemmin, sinä iltana ja siinä paikassa ei ollut epäilystäkään siitä, mitä ihmiset olivat tulleet katsomaan.
Kun sitten taas mennään puhumaan kappaleista, eniten mieleeni jäi erikoisesti D'espairsRayn TRICKSTERistä tehty coveriversio, jonka aikana miltei olisi voinut kuvitella palanneensa Despojen itsensä keikalle. Yhtyettäkin alkoi todella kaivata, koska heidän hajoamistaan ei ollut loppujenlopuksi kovin helppoa niellä. Samoin Jenlaynin omista kappaleista Suicide Children pisti ajatukset jylläämään, Alicea taas olin keikan ajan varsinaisesti odottanutkin. Plussaa oli myös se, että vaikka uusia biisejä ei juuri ollut ennen kuullutkaan, niistä piti sekä ne osasi selkeästi erottaa toisistaan jo ensimmäisen kuuntelukerran perusteella. Jään siis odottamaan yhtyeen levyä, jonka toivoisin jossakin hamaassa lähitulevaisuudessa ilmestyvän jopa käsien saataville.
Keikan loputtua olin niitä ensimmäisiä, joka lähti lavan reunalta itse jäseniä kohden - mutta sain kokea samantien päälleryntäyksen, johon en alkujaankaan ollut varautunut. Kiitän siis piikkikorkojani lahjakkaasta syöksähdyksestä melkein bändin laulajatähden syliin. Porukkahan oli aivan liekeissä ja joukon keskipisteessä olo tuntui vihaisen härkälauman keskelle joutuneelta, mutta onneksi tilanne pelastettiin ohjaamalla jäsenet kohti pöytää, jossa nimmareita olisi helpompi jakaa. Kestikin jonkun aikaa ennen kuin joukko lähti tyytyväisenä jatkamaan iltaansa. Itse sain Jereä lukuunottamatta jälleen kaikkien nimet kouraani.
Tämän lomassa oli ilo myös tulla muistetuksi jo viime vuodestakin, koska silloin olin muutaman ystäväni kanssa niitä ensimmäisiä, jotka tietääkseni saivat kunnian olla ensimmäisiä nimikirjoituksien hakijoita Jenlaynin historiassa. Jaen ja Obin kanssa muutaman sananvaihdon jälkeen kutsuikin sitten viimein majoituspaikka. Siihen mennessä olin jo ehtinyt mielessäni toivoa useampaan kertaan, että tämä ei olisi bändin kanssa se viimeinen näkeminen, koska voisin antaa heidän esiintymisestään erittäin paljon muutakin positiivista palautetta, mutta luulen, että siihen ryhtyessäni postauksestanikin tulisi pitkä kuin nälkävuosi (mitä se nytkin jo taitaa olla.) Sen sanon kuitenkin, että Jenlaynia kannattaa mennä kyllä katsomaan, jos tilaisuuden saa !
Pahoittelen kuvien puutetta - uskon niitä löytyvän kasoittain esimerkiksi Facebookista, jos joku niitä halajaa nähdä. Selitys siksi, että olisin itse kokenut törkeäksi lähteä kuvaamaan bändiä kunnon järjestelmäkameralla eturivistä, vaikka näin jälkeenpäin se ei heitä nähtävästi ole haitannutkaan.
Seuraavassa postauksessa jatkuu Traconin sunnuntain osuus ! ♥
Lauantai 08.09.
Näin ollen erittäin kauan odotettu viikonloppu lopulta tuli ja meni. Jo viikkoa ennen tapahtumaa alkoi järjetön tapahtumien kaaos, joka pakkaantui järjettömään stressipurkaukseen lauantaiaamuna.
Ensimmäiseksi siis sääarvio lauantaille: Hirveä. Vettä niskaan ja kurkku kipeäksi ! Ei kyllä kylmempää keliä olisi voinut taas luontoäiti conille tekaista. Onneksi sunnuntaina oli vähän lämpimämpää, vaikka nyt podetaankin hirveää jälkiräkätautia.
Ei saatu kuvia sitten loppujenlopuksi pahemmin haaviin lauantailta. Ensimmäisenä seuraan liittyivät Janni ja Ida (ylempi kuva), joista punahiuksisen sankarimme kanssa kävin katsomassa Nettiroolipelien maailma nimistä paneelia. Oikeastaan mitään uutta paneelissa ei tullut vastaan, koska omasta puolestani olen netin kirjoitusroolipelejä harrastanut seitsemän vuotta ja Jannikin jo kymmenisen vuotta. Loppujenlopuksi sekin aika meni sitten mahdollisimman älyvapaiden juttujen nauramiseen.
Illan ohessa saatiin kokea monen ihmisen ohi lipuminen, iso kasa upean näköisiä Gazetto-cosseja, karaokea höystettynä koreapopilla sekä Gangman Stylen säveliä, jotka eivät meinaa lähteä päästä soimasta sitten millään ilveelläkään. Ilman kylmentyessä entisestään myös Shun ja Henry saapuivat paikalle. Kaksikko lähti ensimmäisenä katsomaan paneelia, kun itse morjestin sillä välin Outia. Sen jälkeen aloinkin karaokesalissa hetkisen viihdyttyäni pakoilemaan korvat täyttävää Bigbang'in Haru Harua. Kyllä nousivat äkkiä tunteet pintaan, mutta yhtä nopeasti ne häiritsemästä lähtivät kuin olivat tulleetkin.
Iltabileet 20:00-01:00: Jenlayn ~
Koska aika kului sitten muuten yleisen juoksentelun sekä keskustelujen lomassa, loppuyö sai vasta ansaitsemansa päätöksen. Olin jo vuoden henkilökohtaisesti odottanut pääseväni näkemään viime Traconissakin esiintyneen Jenlaynin, joten jonkin aikaa iltabileissä istuttuamme Shunin, Idan, Annikan ja Jayn kanssa, bändikin saapui lavalle jälleen ottamaan vastaan innokkaat odottajansa.
Shun ei kovan melutason takia suostunut lähelle lavaa, joten päädyin yksin seisomaan toiseen riviin. Siitä soluttauduin myöhemmin eturiviin lavan vasempaan kulmaan. Tosiasiassa se miten pakkautunut yleisö tällä kertaa keikan aikana oli, tuli yllätyksenä. Siinä oli erittäin selkeä pesäero viime vuoden keikkaan verrattuna, mutta oli kuitenkin ilo huomata, miten bändi osasi itse ottaa tilan haltuunsa. Yleisöstäkin korviini kantautui muutama positiivinen kommentti hyvästä esiintymisvalmiudesta, jolle myhäilin itsekin mielessäni myöntyvästi. Kun kokonaisuutta lopulta tarkasteli paremmin myöhemmin, sinä iltana ja siinä paikassa ei ollut epäilystäkään siitä, mitä ihmiset olivat tulleet katsomaan.
Kun sitten taas mennään puhumaan kappaleista, eniten mieleeni jäi erikoisesti D'espairsRayn TRICKSTERistä tehty coveriversio, jonka aikana miltei olisi voinut kuvitella palanneensa Despojen itsensä keikalle. Yhtyettäkin alkoi todella kaivata, koska heidän hajoamistaan ei ollut loppujenlopuksi kovin helppoa niellä. Samoin Jenlaynin omista kappaleista Suicide Children pisti ajatukset jylläämään, Alicea taas olin keikan ajan varsinaisesti odottanutkin. Plussaa oli myös se, että vaikka uusia biisejä ei juuri ollut ennen kuullutkaan, niistä piti sekä ne osasi selkeästi erottaa toisistaan jo ensimmäisen kuuntelukerran perusteella. Jään siis odottamaan yhtyeen levyä, jonka toivoisin jossakin hamaassa lähitulevaisuudessa ilmestyvän jopa käsien saataville.
Keikan loputtua olin niitä ensimmäisiä, joka lähti lavan reunalta itse jäseniä kohden - mutta sain kokea samantien päälleryntäyksen, johon en alkujaankaan ollut varautunut. Kiitän siis piikkikorkojani lahjakkaasta syöksähdyksestä melkein bändin laulajatähden syliin. Porukkahan oli aivan liekeissä ja joukon keskipisteessä olo tuntui vihaisen härkälauman keskelle joutuneelta, mutta onneksi tilanne pelastettiin ohjaamalla jäsenet kohti pöytää, jossa nimmareita olisi helpompi jakaa. Kestikin jonkun aikaa ennen kuin joukko lähti tyytyväisenä jatkamaan iltaansa. Itse sain Jereä lukuunottamatta jälleen kaikkien nimet kouraani.
Tämän lomassa oli ilo myös tulla muistetuksi jo viime vuodestakin, koska silloin olin muutaman ystäväni kanssa niitä ensimmäisiä, jotka tietääkseni saivat kunnian olla ensimmäisiä nimikirjoituksien hakijoita Jenlaynin historiassa. Jaen ja Obin kanssa muutaman sananvaihdon jälkeen kutsuikin sitten viimein majoituspaikka. Siihen mennessä olin jo ehtinyt mielessäni toivoa useampaan kertaan, että tämä ei olisi bändin kanssa se viimeinen näkeminen, koska voisin antaa heidän esiintymisestään erittäin paljon muutakin positiivista palautetta, mutta luulen, että siihen ryhtyessäni postauksestanikin tulisi pitkä kuin nälkävuosi (mitä se nytkin jo taitaa olla.) Sen sanon kuitenkin, että Jenlaynia kannattaa mennä kyllä katsomaan, jos tilaisuuden saa !
Pahoittelen kuvien puutetta - uskon niitä löytyvän kasoittain esimerkiksi Facebookista, jos joku niitä halajaa nähdä. Selitys siksi, että olisin itse kokenut törkeäksi lähteä kuvaamaan bändiä kunnon järjestelmäkameralla eturivistä, vaikka näin jälkeenpäin se ei heitä nähtävästi ole haitannutkaan.
Seuraavassa postauksessa jatkuu Traconin sunnuntain osuus ! ♥
7. syyskuuta 2012
Pelonsekaisin tuntein hiusten kimpussa
Päivittelenpäs pitkästä aikaa tännekin nyt hyvin lyhyesti ! Tuntuu siltä, että nyt on vain aika kirjoittaa.
Hiustenvärjäysoperaatiot ovat jälleen menossa ja tänään on tullut päähän laitettua samana iltana jo vaalennus kohti valkoista väriä ja sen päälle vielä mustaa. Huomenna tulevat loput, joten saa nähdä mikä on lopputulos. Toivottavasti ei jotakin ihan järkyttävää, kun on tullut sitä jo fiiliksissä useampaankin paikkaan violetista väristä hehkutettua. Täytyy myöntää, etten koskaan ole rakastanut erikoisemmin tätä järjetöntä värjäysrumbaa, mutta kaipa tulokset tyydyttävät vaativammankin asiakkaan ..
Sixth Guns miitin ulkonäkö löytyy tästä. Ei paljoa olla tähän mennessä mihinkään päin kesästä siis muututtu, eli tällä mennään vielä huomisiin koulukuvauksiinkin. Ehkä pitäisi siis paeta kohti sänkyä, mutta ajatukset jyllää päässä taas niin viuhaa tahtia, ettei unen saamisesta juuri taida olla toivoakaan. Ehkä huominen on parempi, ehkä ei, kukaan ei siitä vielä tiedä - mutta onneksi aina on olemassa toivoa. Mitä ah-niin-uusia aforismeja, taisin ihan itse juuri keksiä. Köh.
Traconin jälkeen siis pistän tulemaan nyt sitten sitä tapahtumaraporttia taas, joten siellä nähdään uudet hienot mullistukset niin hiusvärin kuin muunkin ulkonäön suhteen. Onneksi on vielä huominen hyvin aikaa potea kriisiä kaikesta mitä ikinä keksiikin. :D
Nähdään siis Tampereella taas, pyrin olemaan paikalla lauantaiaamusta sunnuntain päätösjuhliin! Iltabileissä myös tulen olemaan ja repimään jälleen tuttavaporukan kanssa hermoja jokaiselta vastaantulijalta. Tulkaa rohkeasti vetämään hihasta, jos tunnistatte ja halatakin saa, jos tykkää. En pure, vaikka siltä saatan näyttääkin äkkiä katsottuna. See ya darlings !
~ Shato.
Hiustenvärjäysoperaatiot ovat jälleen menossa ja tänään on tullut päähän laitettua samana iltana jo vaalennus kohti valkoista väriä ja sen päälle vielä mustaa. Huomenna tulevat loput, joten saa nähdä mikä on lopputulos. Toivottavasti ei jotakin ihan järkyttävää, kun on tullut sitä jo fiiliksissä useampaankin paikkaan violetista väristä hehkutettua. Täytyy myöntää, etten koskaan ole rakastanut erikoisemmin tätä järjetöntä värjäysrumbaa, mutta kaipa tulokset tyydyttävät vaativammankin asiakkaan ..
Sixth Guns miitin ulkonäkö löytyy tästä. Ei paljoa olla tähän mennessä mihinkään päin kesästä siis muututtu, eli tällä mennään vielä huomisiin koulukuvauksiinkin. Ehkä pitäisi siis paeta kohti sänkyä, mutta ajatukset jyllää päässä taas niin viuhaa tahtia, ettei unen saamisesta juuri taida olla toivoakaan. Ehkä huominen on parempi, ehkä ei, kukaan ei siitä vielä tiedä - mutta onneksi aina on olemassa toivoa. Mitä ah-niin-uusia aforismeja, taisin ihan itse juuri keksiä. Köh.
Traconin jälkeen siis pistän tulemaan nyt sitten sitä tapahtumaraporttia taas, joten siellä nähdään uudet
Nähdään siis Tampereella taas, pyrin olemaan paikalla lauantaiaamusta sunnuntain päätösjuhliin! Iltabileissä myös tulen olemaan ja repimään jälleen tuttavaporukan kanssa hermoja jokaiselta vastaantulijalta. Tulkaa rohkeasti vetämään hihasta, jos tunnistatte ja halatakin saa, jos tykkää. En pure, vaikka siltä saatan näyttääkin äkkiä katsottuna. See ya darlings !
~ Shato.
19. kesäkuuta 2012
SCREW @ Gloria, Helsinki 16.06.2012
"Viikkojen fanityttömäinen kärsimys on saapunut päätökseensä. Hehkutimme ja annoimme tunteidemme palaa kaikesta epävarmuudesta huolimatta ja taas yksi elämän hienoimmista päivstä saapui sekä meni menojaan kuin tuhka tuuleen hävittyään."
Sanotaanko, että kiljuin, kun lippuja virallisesti alettiin myymään. Olin kuitenkin päättänyt meneväni SCREWin keikalle hinnasta mistä hyvänsä, joten keräsin viimeiset rahani ja lähdin matkaan lauantaiaamuna klo 6:20. En ollut nukkunut edeltävänä yönä juuri silmänräpäystäkään, joten 4:00 sängystä nouseminen oli tuskaisempaa kuin uskoa edes saattoi. Mutta mitä vain mahtavan bändin takia, tästä ajatuksesta lähdettiin. Jonossa sain seuraa myöhemmin Reikusta, Janinasta sekä Niinasta. Samoin Elsa istui heidän edellään, mikä piristi päivää kummasti. Oli ihanaa jutustella jälleen koko päivä ihmisten kanssa, joten ei voi muuta kuin kiittää erikoisesti Reikua koko päivän juoksentelusta sinne tänne!
Yhtenä kokemuksena ennen keikan alkua voitaisiin laskea päivään mukaan Kazukin istuminen talon rappusilla. Olimme kiertämässä talon jaloittelun vuoksi ja hetken shokkitunnustelun jälkeen tervehdimme lyhyesti miestä ohi kulkiessamme, joka nosti kättään ilmaan suoden tervehdyksen takaisin ja hymyili pienesti. Koska vähäinen nukkuminen, kofeiinitabletit sekä häiritsevän kova fanityttöily ei ole hyvä yhdistelmä kenellekään, voitte kuvitella millainen reaktio siitä syntyi jonoon takaisin päästyämme. Sydämeni hakkasi vähättelemättä tuhatta ja sataa.
Lyhyet bileet päästiin pitämään sitten klo 12 aikaan. Aika alkoi luistaa suunnattoman nopeasti eteenpäin, kun jossain vaiheessa vielä Rui ja heidän staffinsa kiersivät jonossa ennen keikkaa kuvaamassa videota odottelevista faneista. Ale liittyi sen lisäksi seuraamme, joten halasin naisenalkua täristen oville pääsyn vaiheessa. Hermosauhut naamaan ja menoksi.
Wtf-momentin alkaessa sisällepääsy oli samaan aikaan pelastus ja suuri hämmennys. Riensin narikalle ja olin menossa suoraan saliin, mutta kappas, mitä selkäni takaa löytyi. Hämmennyin täysin jonkun hokiessa "Moi, moi, moi" älyttömän monta kertaa. Tunsin sen osoittautuneen itselleni, joten käänsin niskat nurin ja tuijotin aikalailla silmät selällään suoraan Manabun lärviä. Mitä tapahtui? En tiedä, en tiedä, en tiedä. Tuijotin vain, enkä ollut uskoa silmiäni. Moikkasin takaisin ja tajusin toisella puolen kylkeäni ihmismassassa Kazukin menossa kohti myyntipöytiä. Vasta siinä vaiheessa tajusin tosissani väistyä ja juosta saliin kuin aaveiden pelottelemana.
Sain paikan toisesta rivistä Manabun ja Ruin edestä, mutta palasin Elsan vierestä ostamaan vielä SCREWin rannekorun. Jäädyin vain pöydän eteen ties kuinka pitkäksi aikaa, koska en tiennyt mihin rahani riittäisivät. Tosiasiassa päässäni ei liikkunut sen lisäksi mitään muuta, kuin että siinä Manabu ja Kazuki seisoivat edessäni fanejaan palvellen myyntipöydillä. Koskaan en ole kuitenkaan saanut yhtä lämmintä ja rakastavaa halausta, mitä Kazukilta siinä vaiheessa sain. Hän huikkasi tietysti takaisin rakastavansa minua, kun päästin suustani sen mitä ensimmäisenä mieleeni vain tuli.
Keikka alkoi Biranilla, kuten arvata saattoi. Ensimmäinen varsinainen biisi oli sitten Sakura no Ame, sen jälkeen lähtivät kunnon moshaukset käyntiin. Manabu tervehti yleisöä hieman etäisesti aluksi, mutta Rui otti täydellisesti paikkansa salissa ja juoksi täydessä hymyssä eteemme useita kertoja. Täytyy antaa tunnustusta siitä, miten hyvin hän sopi bändin mukaan. Hän toi hyvän mielen ainakin itselleni ja tarjosi itseään yleisölle. Gather Roseskin soitettiin, joka oli itselleni varmasti koko kuukausien odotetuimpia biisejä. Keikalla se ei ehkä tuottanut niin suuria väristyksiä kuin kotikatsomossa, mutta olin mukana koko biisin Byon heilutellessa lanteitaan sekä laskiessa paitaansa rintakehältään jatkuvasti alaspäin. Hän kävi myös ottamassa edessäni olevaa leuasta kiinni ja kääntelemässä päätään edessä järjettömän creepyn näköisesti. Harmaamustat piilarit suurensivat vielä silmiä sekä kulmankohotuksia kuin koko silmä olisi aika-ajoin räjähtänyt suuremmaksi ja palautunut samantien takaisin.
Luita järisyttävän keikan aikana nähtiin myös jäsenien toisille suomiaan suukkoja, minkä aikana korvat taisivat räjähtää niin omasta kuin muidenkin kiljunnasta. Suloista. Ilmottaudun pitäväni tästä fanservicestä erikoisen paljon. ♥ Stage diving oli myös yksi poikien harrastus, joten sain ainakin kerran palauttaa Kazukin kunnolla lavalle kaverin kanssa, koska mieshän meinasi melkein tippua lavan reunalta takaisin. Nauratti myös poikien lähelle tuppautumiset ja kädenojentelut, jotka eivät kuitenkaan päätyneet yleisöön asti. Jokaisesta yrityksestä ansaittiin kaunis sekä pirullinen hymy, mutta onneksi odotus palkittiin kuitenkin aina. Byo pääsi myös kastelemaan vesipulloineen eturivin melkoisella suihkulla pullo haaravälissään. (Eipä ainakaan tarvinnut raahautua kotona suihkuun hiuksien lakkakasan takia.) Sen lisäksi Rui kävi pörröttämässä vielä märkää takkukasaani, ai että.
Huomasi myös loppukeikasta hyvin sen, miten UNWORLDLINESS KINGDOM nousi mukavasti esiin settilistalta. Bändin tyyli tosiaan on muuttunut kevyempään soundiin, mutta oli ilo seurata, miten hyvin he siihen sopeutuivat ja hyppivät energisinä hymyillen ympäri lavaa. Hymy pysyi itselläkin koko ajan huulilla, kunnes encore saapui ja kuten kaikki, sekin loppui aikanaan.
Keikan jälkeen vielä Byo ja Jin olivat kauppaamassa fanitavaroita. Sain heiltäkin kunnon halauksen ostamalla SCREWin tarran käsiini, joten nyt saan miettiä muutaman kuukauden mihin sen länttäisin vai pidänkö koristeena vain. Ihmisjoukko oli myymistilanteessa aika täyteenpuukattua massaa, koska siellä pääsi tuskin eteenpäin kovin helposti. Istuin melkein pöydänreunalla vartin Byon edessä, koska joukko vain työnsi ja työnsi myyntipöytää vasten takaapäin. Ei tietysti sillä, että se kovasti olisi itseäni haitannut, koska ulkonakin sillä hetkellä tuppasi satamaan ja muuten tie olisi ollut suoraan ovea kohti. Ja ainahan sitä hetken kauemman Byon selittelemisiä katselee ..
Näin ollen hyökkäsimme vielä kerran Ruita, Kazukia ja Manabua kiittelemään hyvin onnistuneesta keikasta. Halusin nähdä heidät niin kovasti, että silmissäni polttelivat kyyneleet, jotka eivät koskaan virranneet poskille. Rui lupasi halauksen kera ihmisille palata vielä Suomeen, joten voimme vain toivoa lupauksen olevan totta!
Kiitän myös hyvin käyttäytyneitä suomalaisia. Hyvä väki, ei riuhtomisia ja repimisiä turhaan sekä Byon paitakin säilyi täysin ehjänä. Kiitos myös jonotusseuralle ja JrockSuomelle, joka mahdollisti tämän tapahtuman meille kaikille.
Käytiin vielä sitten ennen kotiinlähtöä Mäkkärillä Hipsun, Sagan, Annikan, Elinan sekä Nooran kanssa syömässä. Sitten suunnilleen juostiin Kampille, koska 11 aikaan lähtevät bussit on rakkaus keikkojen jälkeen.
Nyt parantelemaan edelleen kiljuvia niskoja ja selkääni. Heipsan rakas lukijani !
♥:lla Shato.
♥:lla Shato.
9. toukokuuta 2012
D @ Gloria, Helsinki 08.05.2012
Tätä tunnetta ei äkkiä sanoin kuvailla, jos ollenkaan. Ei aamua, ei päivää, ei yötä, ei iltaa. Pitkän viikonlopun jäljiltä jalat olivat vielä vähän jumissa, mutta se seikka ei haitannut menoa laisinkaan. Lähdimme Shunin kanssa 08:20 linkkavuorolla Helsinkiin, jossa kävin ostamassa D'n faniprojektiin kuuluvat muumipurkat ja salmiakit. Laatikko kerkesikin kiitettävästi täyttyä sisällepääsyyn mennessä, kiitokset kaikille hyvinsujuneesta toimituksesta suoraan backstagelle saakka!
Tapasin samantien sitten Piiankin, jonka lisäksi suloiseen ja värikkääseen joukkoon kuului myös Hipsu ja Annika suurimman osan ajasta. Yritimme selvittää lahjojen tuojia, pyörimme näkemässä tuttuja ja kyselimme lisätietoa järjestelyistä JrockSuomelta. Mäkillä taas kyseltiin kovasti, miksi kaikki on juonut tänään niin paljon kaakaota, mikä sai pienen naurukohtauksen aikaiseksi. Kyllähän se yli kuuden tunnin jonotuksen armoilla lämmitti ihan mukavasti.
Vihko sisältää siis jäsenien nimikirjoitukset ja promokuvat, keikkakuvia, settilistan sekä ns. normaalilook kuvia kaupungireissuilta ilman meikkiä, esiintymisasuja ja hiustenlaittoa. Sisällä oli myös Suomen keikalla viimeksi annettu lippu, mikä oli todella ihana yllätys huomata! ♥
Puhuin myös saamastani plektrasta. Yllätysyllätys, sain viime kerrallakin Tsunehiton plektran, joka oli väriltään punainen - mutta tällä kertaa sain lempiväriäni violettia. ;w; Alla on myös viime plektran sijainen, jonka vaihdoin Ruizan kädenjälkiin.
Hyvää keikan jälkeistä fiilistelyä kaikille ja toivotaan, että miehet palaavat pian Suomeen !.. En epäröisi hetkeäkään, jos kysyttäisiin vielä silloin tulemaan keikalle, vaikka se olisikin jo kolmas kerta tämän bändin historiassa. |D Nyt pitkällisten höpinöiden jälkeen, öitä ! ♥
Tapasin samantien sitten Piiankin, jonka lisäksi suloiseen ja värikkääseen joukkoon kuului myös Hipsu ja Annika suurimman osan ajasta. Yritimme selvittää lahjojen tuojia, pyörimme näkemässä tuttuja ja kyselimme lisätietoa järjestelyistä JrockSuomelta. Mäkillä taas kyseltiin kovasti, miksi kaikki on juonut tänään niin paljon kaakaota, mikä sai pienen naurukohtauksen aikaiseksi. Kyllähän se yli kuuden tunnin jonotuksen armoilla lämmitti ihan mukavasti.
 | |
| Mah woman. |
 |
| Hipsu~ |
Q&A
Sisälle rakennukseen alettiin päästämään Q&A'n vuoksi jo kellon ollessa 18:30. Onneksi tällä kertaa kaikki pääsivät ennen keikan aloitusta jopa sisälle, jotta keikkaa ei jouduttu aloittamaan uudelleen alusta kuten viime vuonna. Jännitys ja tärinä alkoivat kyllä tuntua järkyttävinä tunnetiloina vasta rappusia laskeuduttaessa, kun me kurvattiin suoraan saliovista paikalle ja päädyttiin ensimmäiseen riviin Hide-zoun ja Tsunehiton puolelle. Toisinsanoen sieltä näki kaiken paitsi Hiroki jäi ikävästi taka-alalle esitysverhon taakse. (*￣m￣)
Teki mieli haukkoa happea uudemman kerran miehien ilmestyessä lavalle. Istahtivat tuoleille ja yleisöltä maaniteltiin, etteihän kukaan ottaisi kuvia. Vain yleisöstä otettiin yläkaiteelta kuvaa, jossa kaikki olivat kädet pystyssä nenä kohti kattoa. Kysymyksiin lukeutui Hide-zoun laulupyyntö: Mies lurauttikin huiman kahden sanan laulupätkän, jolle taputettiin aivan hulluna. Kaikki sanoivat myös erilaisilla äänillä "Nyah" ja Ruiza varsinkin toisti sen kuin olisi ollut juuri orgasmia saamassa..
".. D IS HERE !"
Kello lähestyi tappovauhdin nopeasti kahdeksaa. Keikka
alkoi heti Der König Dunkelheitillä, kun tuolit olivat raahattu
esiintymisen tieltä pois. Savua leijui ilmassa ennätysmäisen paljon ja
jäin tuijottamaan ensin Hide-zouta kuin aavetta hänen lavalle
saapuessaan.Olen ollut ainakin viimekerrasta lähtien sitä mieltä, että
mies näyttää aika-ajoin miltei haudasta nousseelta äärimmäisen
vakavuutensa kanssa, mutta tällä kertaa hän jopa oikeasti hymyili, vaikka pysyikin etäisenä.
"Helsinki! Pidän teistä tytöt!"
Asagi oli myös jopa todella sympaattisen näköinen sivuotsatukkansa kanssa, joka korosti lempeän pyöreämmin kasvonpiirteitä (.. ainakin omasta mielipiteestäni, heh.) Ruiza ja Tsunehito taas olivat omia sädehtivän iloisia persooniaan, jotka tarjosivat kitaristeina itseään yleisölle minkä kerkesivät. Koska olin itsekin toisen sivun korokkeen edessä, tajusin hämmennyksekseni useita kertoja Hide-zoun kuin Tsunehitonkin osoittavan myös omaa kuontaloa ja katsovan silmiin takaisin hymyillen. Paremmin ei keikka olisi vain voinut alkaa. Kontakti yleisöön on esiintymisen a ja o eikä voi sanoa, että bändi ei sitä hallitsisi. Sen puoleen heiltä saa varmasti eniten ja koskettavimmin huomiota koskaan.
"Now.. Flags and your beautiful hands ..!"
Night-Ship "D" oli yksi mieleenpainuvimpia kappaleita tälläkin kertaa. Ainoastaan oma lippujenteko oli jäänyt ja rahapulan takia niitä ei ollut käsisaatavuudella, mutta vokalistin esimerkkiä noudattaen tanssi onnistui hyvin, koska muistin vielä viime vuoden liikkeitä! Liehuva lippumeri näytti kuitenkin edelleenkin mahtavalta katsella.
Lukuun saatiin myös Desert Warrior. Shun kutsui jälkeenpäin sen alkua "egyptiläiseksi soinnuksi", jolle pääsin naureskelemaan bussissa. Siltä se kieltämättä kuulostaa, joten olin tyytyväinen pakkauksen ennenkin kuullusta sekä hullunkurisimmista fiilistelybiisistä. Se tuo lähinnä mieleeni D'n ratsastamassa aavikolla mustilla hevosilla sotavarusteissa, ilmaston ollessa erittäin kuumaa ja kuivaa.
Night-Ship "D" oli yksi mieleenpainuvimpia kappaleita tälläkin kertaa. Ainoastaan oma lippujenteko oli jäänyt ja rahapulan takia niitä ei ollut käsisaatavuudella, mutta vokalistin esimerkkiä noudattaen tanssi onnistui hyvin, koska muistin vielä viime vuoden liikkeitä! Liehuva lippumeri näytti kuitenkin edelleenkin mahtavalta katsella.
Lukuun saatiin myös Desert Warrior. Shun kutsui jälkeenpäin sen alkua "egyptiläiseksi soinnuksi", jolle pääsin naureskelemaan bussissa. Siltä se kieltämättä kuulostaa, joten olin tyytyväinen pakkauksen ennenkin kuullusta sekä hullunkurisimmista fiilistelybiisistä. Se tuo lähinnä mieleeni D'n ratsastamassa aavikolla mustilla hevosilla sotavarusteissa, ilmaston ollessa erittäin kuumaa ja kuivaa.
Suomen kansalaisille tarjottiin tämän kaiken päälle paljon pyydettyä luksusta. Eden. Se todella soitettiin, enkä voi käsittää vieläkään kuulleeni sitä livenä. Kaunista, sujuvaa, korrektia. Edenin aikana kuvattiin myös kertosäkeen lauluvideo, joka ilmestyi keikan jäljestä D'n official sivuille Facebookkiin. Oli vain niin hienoa laulaa heidän mukanaan, kun laulu kaikui selkeänä korvissa. Koko yleisö varmasti oli vielä enemmän tai vähemmän mukana. Klikkaa itsesi tästä Edeniin.
FIRST ENCORE
Aivan liian pian alkoi jo ensimmäinen encore. En osaa nimetä mitä sen aikana laulettiin, koska muistini pätkäisi siinä vaiheessa liiallisen kiihkon sekä surun välimuotoina. Sen aikana jäsenet kävivät kuitenkin halaamassa yleisöä, kättelemässä ihmisiä ja hidas loppumusiikki lähti käyntiin. Omatkin posket kiilsivät siinä vaiheessa märkinä punaisissa valoissa, koska sisäistin, etten näkisi heitä enää koskaan, jos toista encorea ei tulisi.
Ennen lähtöään huomasin myös Tsunehiton tulevan ihmisjoukkoon, katsovan suoraan silmiin ja livauttavan käteeni plekunsa. ;_________;' Hän puristi vielä kättäni, jotta plektra ei putoaisi ja jatkoi matkaansa huutaen arigatoa. Se herkisti vielä sitäkin enemmän mieltäni, että halasinkin vieressäni olevia lujasti, etten olisi valunut lattialle itkemään. Hetken päästä ihmiset alkoivat huutaa toista encorea.
SECOND ENCORE
Helpotus vieryi valtavana sekä käsinkoskeltevana ylitseni miesten ilmestyessä sinä iltana lavalle neljättä ja viimeistä kertaa. Kiitollisuus on koko sanavarastoni luokkaa, että ihmiset jäivät eivätkä lähteneet itkien pois. D soitti vielä Day by Dayn, joka oli täydellinen lopetus hyvälle keikalle. Katosin hakemaan nyt tuttujani itsekin halattaviksi. Nyt suunnaton ylistykseni ei tässä vaiheessa ole enää turhaa, koska suosittelen D'n keikkaa kaikille, jotka ovat siellä käyneet ja niille lopuillekin. Tätä kokemusta ei pidä jättää välistä, vaikka kuinka vaihtoehtoa harkitsisi !
Helpotus vieryi valtavana sekä käsinkoskeltevana ylitseni miesten ilmestyessä sinä iltana lavalle neljättä ja viimeistä kertaa. Kiitollisuus on koko sanavarastoni luokkaa, että ihmiset jäivät eivätkä lähteneet itkien pois. D soitti vielä Day by Dayn, joka oli täydellinen lopetus hyvälle keikalle. Katosin hakemaan nyt tuttujani itsekin halattaviksi. Nyt suunnaton ylistykseni ei tässä vaiheessa ole enää turhaa, koska suosittelen D'n keikkaa kaikille, jotka ovat siellä käyneet ja niille lopuillekin. Tätä kokemusta ei pidä jättää välistä, vaikka kuinka vaihtoehtoa harkitsisi !
Goods~
Muistoiksi vielä tästä illasta. Myynnissä oli huppareita, ruusunauhoja, vihkoja, kasseja, paitoja, julisteita, dvd'tä - ties mitä, oikeasti. Huomasin viime kerrallakin D'llä olevan myynnissä sitä ja tätä, että sinne ne rahat upposivatkin. Tällä kertaa ostin vain alla näkyvän kangaskassin ja vihkosen. Vihko sisältää siis jäsenien nimikirjoitukset ja promokuvat, keikkakuvia, settilistan sekä ns. normaalilook kuvia kaupungireissuilta ilman meikkiä, esiintymisasuja ja hiustenlaittoa. Sisällä oli myös Suomen keikalla viimeksi annettu lippu, mikä oli todella ihana yllätys huomata! ♥
Puhuin myös saamastani plektrasta. Yllätysyllätys, sain viime kerrallakin Tsunehiton plektran, joka oli väriltään punainen - mutta tällä kertaa sain lempiväriäni violettia. ;w; Alla on myös viime plektran sijainen, jonka vaihdoin Ruizan kädenjälkiin.
Hyvää keikan jälkeistä fiilistelyä kaikille ja toivotaan, että miehet palaavat pian Suomeen !.. En epäröisi hetkeäkään, jos kysyttäisiin vielä silloin tulemaan keikalle, vaikka se olisikin jo kolmas kerta tämän bändin historiassa. |D Nyt pitkällisten höpinöiden jälkeen, öitä ! ♥
7. toukokuuta 2012
Tampere Kuplii VI
5.05.2012 Lauantai
.. jalkojen kidutusta ja juhlimista.
Sielläkin tuli jälleen käytyä, kolmatta kertaa jo omassa historiassa. Raahauduin ensialkuun kotoa Treelle, missä heitettiin mun tavarani ensimmäisenä Vanin luokse, missä sitten yövyinkin. Finlaysonille saavuttuamme miitattiin kuten asiaan kuuluu muutama ihminen, kunnes lähdettiin Shunin kanssa käskyn käydessä hiihtämään Koskikeskukselle päin. |D
Mitä rääkkiä, jalat taisi kiljua sen ressun jälkeen niin paljon uusissa korkosaapikkaissani, että kävelin loppuillan ilman kenkiä. Paljas asfaltti on kyllä näillä ilmoilla vielä melko jäätävää, ei voi muuta sanoa .. Vaikka sen jälkeen palattiinkin vielä alueelle hillumaan muutamaksi tunniksi.
Dillekin oli vielä paikalla, että päädyttiin istuskelemaan Siperiassa olevan kahvilan eteen järjestysmiehien mulkoiltaviksi. |D Tulivat häätämään pois, koska kaupungille ei oltu taaskaan ilmoitettu koko tapahtumasta. Muutamakin katsoi niin jäätävästi, että teki mieli vaan irvistää ja vilkuttaa railakkaasti ihan vain omaa pirullisuuttaan. Noh, sain vielä ilmeisesti väännettyä jotain hyvin pervoa tämän miespuolisen seuralaisemme haukottelusta. Sen johdosta ihailen huomisenkin taas komeilevaa mustelmaa polvessani, koska kumautin samalla Shunia otsaan kutittamisen takia. Herkkä poika kyseessä eiku- c--c'
Minnan, Sadun ja Nellin kanssa moikkaamisen jälkeen kohti sitten Vanilla odottavaa porukkaa. Illasta en taidakaan avautua tällä kertaa sen enempää, kuin että oli mitään mukisematta loppuiltaa kohden rentoa ja mukavaa menoa - ainakin omasta mielestäni. Tuli siinä yläikkunastakin Vania ja Shunia kuvattua, vaikka pelkäsinkin, että järkkäri lentää sieltä varmasti jommankumman päähän siinä vaiheessa, yay.
06.05.2012 Sunnuntai
.. koruja, ihmisiä ja kuvaamista.
Nostalgiaan ryntäsi meidän vielä syödessä sitten Oute, Allu ja Saarakin. Iskettiin perseemme siis myös Dillen ollessa vielä seurassa keskelle koko Siperiaa, että saatiin kyylätä ohikulkevia ihmisiä rauhassa. Aarokin kävi, mutta se ilmeisesti osasi puhua vain döö-kieltänsä. Eli ei se paljon muuta sitten sanonutkaan mihinkään normaaliin kysymykseen .. :____D
Ja hiukset vaihtoi jälleen väriään, sinimustaa ja basic Atlantic Blueta - raivostuttavan rehottava vako etuhiuksissa, onneksi sain harjattua kaiken lakan pois ennen paikalle menoa ja laitettua tuosta uudelleen, joten kuljettiin toisen silmän näköä estäen koko päivä. Meistä tultiin pyytämään Shunin kanssa kuvaakin, josta oltiin ihan lärvi auki koko päivän, koska ei ainakaan tietääksemme cossattukaan mitään merkittävää johtotähteä .. XD
Täällä on myös näin sanottuna miljoona kuvaa randomeista tuuletusreikänauruista sekä taiteilluista esitteistä, kuten myös porukasta ympärillä - ne vain taitavat tällä kertaa olla niin julkaisukelvottomia ihmisten mielenrauhan takia, että en julkaise niitä mielien pahoittamisen välttämiseksi. |D Voin kuitenkin sanoa, että puoliakaan niistä mahtavista jutuista ette varmaan olisi oikeasti halunnut kuulla ...
Terveisin Shato ~
1. toukokuuta 2012
May Day
On kulunut viikkoja, on kulunut kuukausia. En tiedä miten tiivistäisin tämän kaiken mitä sydämeni elämästäni tällä kertaa huutaa, tehden sen lujaa ääneen ja säälimättömästi.
Meillä käyneet syntymäpäivä vieraat lähtivät viisi minuuttia sitten kohti kotiaan. Kyse oli omistani kuin äitinikin juhlista, jotka eivät varsinaisesti kuitenkaan sellaiset olleet. Eilinen vappu oli myös täynnä vilskettä ja vilinää ihmisjoukon keskellä Tampereen sydämessä.
Kiitokset rakkaalle isosiskolleni, sain päivänpaisteeni D'n keikkalipusta ja mahtavista jutuista hänen kanssaan matkalla kuin kotonakin. Ja kyllä, voin sanoa jopa juoneeni. Iltaisen oloni takia huomaan sen olleen kuitenkin harvinaisen typerää, mutta mitäs pienistä. Ei se pidemmän päälle ollut lainkaan terästettyjen juomien vika.
Kuvattiin myös jonkun verran Shunin kanssa naikkosen viettäessä meillä viikonloppua. Nähtävästi taisin olla päätähti, koska toinen osapuoli suostui kyllä kameran eteen, mutta ei ole saanut kuviaan vielä nähtäväksi ja hyväksyttäviksi! Ehkä pistelen niitäkin myöhemmin sitten tänne. :___D
Yksi asia, jonka haluan myös mainita on äänestyksestäni IRC-Galleriassa. En omannut voimia kirjoittaa yhdestä vietetystä ajasta rakkaani kanssa tänne ja kuvasin vblogin esimerkiksi PLUNKLOCKin keikasta Helsingin Glorialla, mutta en koskaan saanut sitä teidän nähtävillenne. Anteeksi. Tiedän olleeni laiska ja ajattelematon. Nyt se kaduttaa, oikeasti.
Kysyin haluatteko minun kirjoittavan molempiin blogeihini.
Parannusehdotuksia en silti saanut, mutta ristiriitaiset tulokset olivat lopulta seuraavanlaisia:
Ja seuraavista kuvista varmasti arvaatte, mistä on kyse. Kiitos ihanista korteista sekä synttärilahjoista! Samoin kiitokset vielä kerran jokaiselle onnittelijalle. Olette ihania. ♥
Meillä käyneet syntymäpäivä vieraat lähtivät viisi minuuttia sitten kohti kotiaan. Kyse oli omistani kuin äitinikin juhlista, jotka eivät varsinaisesti kuitenkaan sellaiset olleet. Eilinen vappu oli myös täynnä vilskettä ja vilinää ihmisjoukon keskellä Tampereen sydämessä.
Kiitokset rakkaalle isosiskolleni, sain päivänpaisteeni D'n keikkalipusta ja mahtavista jutuista hänen kanssaan matkalla kuin kotonakin. Ja kyllä, voin sanoa jopa juoneeni. Iltaisen oloni takia huomaan sen olleen kuitenkin harvinaisen typerää, mutta mitäs pienistä. Ei se pidemmän päälle ollut lainkaan terästettyjen juomien vika.
Kuvattiin myös jonkun verran Shunin kanssa naikkosen viettäessä meillä viikonloppua. Nähtävästi taisin olla päätähti, koska toinen osapuoli suostui kyllä kameran eteen, mutta ei ole saanut kuviaan vielä nähtäväksi ja hyväksyttäviksi! Ehkä pistelen niitäkin myöhemmin sitten tänne. :___D
Yksi asia, jonka haluan myös mainita on äänestyksestäni IRC-Galleriassa. En omannut voimia kirjoittaa yhdestä vietetystä ajasta rakkaani kanssa tänne ja kuvasin vblogin esimerkiksi PLUNKLOCKin keikasta Helsingin Glorialla, mutta en koskaan saanut sitä teidän nähtävillenne. Anteeksi. Tiedän olleeni laiska ja ajattelematon. Nyt se kaduttaa, oikeasti.
Kysyin haluatteko minun kirjoittavan molempiin blogeihini.
Parannusehdotuksia en silti saanut, mutta ristiriitaiset tulokset olivat lopulta seuraavanlaisia:
Joten näillä tuloksilla jatkan molemmissa. Olen kutienkin puhunut SL'n kanssa keskittyväni tapahtumiin. Näin ollen kirjoitan ainakin D'n keikasta keikkaraportin tulevina päivinä sekä Tampere Kupliista yritän myös keksiä sepitettävää. |DKumpaan blogiini jatkan mieluiten kirjoittamista?
28 vastaajaa, Lauantai 07.04.2012 16:54.
- Aisu "Chi" Bara (3)
- Sugar Lavi (3)
- Älä lopeta kumpaankaan kirjoittamista (18)
- Siirrä Aisubara kokonaispäiväiseksi blogiksi (3)
Ja seuraavista kuvista varmasti arvaatte, mistä on kyse. Kiitos ihanista korteista sekä synttärilahjoista! Samoin kiitokset vielä kerran jokaiselle onnittelijalle. Olette ihania. ♥
Nähdään taas pian, rakkain terveisin Shato ! ♥
21. tammikuuta 2012
Desucon Frosbite 2012
Kiirettä on riittänyt koko viime viikonlopun. Koska Desucon Frostbite 2012 saapui luoksemme ilahduttamaan elämäämme, lähdin itse jo perjantaina kohti Helsinkiä Hipsun luokse. Tästä siis lähtee käyntiin tämänpäiväinen aiheemme ! : 3 Pahoittelen sen myöhästymistä, koska postauksen aloitin jo maanantaina, mutta se jäi .. Jälleen.
Voin haukkua kuitenkin ensimmäisenä lumisadetta ja pahaa matkustuskeliä linja-auton myöhästelystä, että pelkäsin jo pysäkillä ollessani sen menneen aikoja sitten ohi. Kaksi ja puoli tuntia jälkeenpäin kuitenkin seisoin jo tekstaamassa Kampin asemalta seuralaiselleni, että missä hän mahtoi olla. Kyllä se sipsutti sieltä sitten paikalle, vaikka ensin jäädyin vaan tuijottamaan tätä vieressäni kuin ei olisi koskaan nähtykään. XD
Ensimmäisenä tietysti matkalla Hipsulle saatiin tietää, että D'n keikasta tuli varmistus. Teki mieli lähteä hyppimään jonnekin ja huutamaan siitä koko kaupungille, mutta alettiin suunnitella jälleen bändin fanilahjaa, joka vei meidät paikalle asti. Aikamme naureskeltua alettiin kattoa sitten Camp Rockia ja kokeilin uusia piilareitanikin siinä samalla. Kuulemma olivat kovin crazyn näköiset, enkä ihmettele. :---D Näyttivät enemmän kyllä pinkeiltä kuin tummanpunaisilta mustalla sävytettynä, mutta aina ei voi saada haluamaansa.
Cybershopista löytyi niille sitten söpö säilytyskotelokin. ♥
Lauantai 13.01.
Aamu. Lisäke. Juna. Bussi. Rumba, shalalala ......
Sellaista kaikkea kuului meidän aamuumme. Herättiin jo varmaan seitsemän aikoihin, iskettiin meikit naamaamme ja lisäkkeet päähämme. Mutta tämä oli nähtävästi ilmeisen hitaista touhua, heh ! Näin tosiaan kävi, että me oltiin hankittu jo eilisiltana junaliput aamulle ja illalle, mutta ensimmäinen syyn takia (eli toisinsanoen naamanlaitto) me skipattiin ensimmäinen juna, johon meidän piti mennä. Sen jälkeen tämä toinen syy, hiuslisäkkeet, skipattiin sitten toinenkin !
Sitten siihen kolmanteen oli jo pakko ehtiä. Saatiin juosta henkemme edestä ja ups, mentiin sitten kaikenlisäksi väärään junaan. Ei mitään, me orvot siellä vaan tallustellaan kuin ei olisi tiedettykään kysymään neuvoa junan lipputarkastajalta. XD Se antoi meidän sitten tulla sillä, krömhömö.
... Ja viimein Lahdessa saatiin ihmetellä aikamme bussiaikatauluja.
... Ja viimein Lahdessa saatiin ihmetellä aikamme bussiaikatauluja.
Perille päästiin kuitenkin, yay. Kahden hengen ylimaallisella älyllä ja oivalluksilla.
Kyllä, Sibeliustalon oli jälleen kerran täyttänyt nämä ihmeelliset ja kauniit olennot syvistä mangan, animen ja muiden sarjojen luolista. Kuten mitä saatiin jo odottaa, ei siellä hirveästi kenellekään yksin tilaa jaeltu. Etsittiinkin sitten ensimmäisenä käsiimme Jenna, joka oli sujuvasti mukana tekemisissä aina Japanilaiselämän paneeliin asti.
Tottakai saatiin siinä samalla kanssa oma Ramunen avaaja, koska me ollaan heikkoja tyttöjä, eikä saatu sitä edes auki ominvoimin, haha. :---D Nauratti kieltämättä meidän toilailut taas siinä määrin, ettei ehkä puhuta niistä enempää .. Ja Mana kulki aivan meidän ohitse myös jossain vaiheessa ! Tottakai lähdettiin juoksemaan Hipsun kanssa ihan hirveää vauhtia perään ja turvamiehet oli jälleen menettää hermonsa, kun taidokkaasti kiisin itse sisääntulokäynniltä enkä edes huomannut vasta kun jätkät tulee mun eteeni seisomaan sillee "EI SIITÄ !"
Ääninäyttelijä Toshio Furukawan esitystä käytiin myös katsomassa. Hän luki eri äänillä erästä tekstiä, mikä kyllä kävi melko mielenkiintoiseksi, koska se kuulosti jossain määrin niin tutulta ja turvalliseltakin. Samoin Emmi liittyi seuraan, kun mentiin katsomaan sitä yhdessä.
Kyllähän se aika siinä sen jälkeen loppukin. Oli todella lämmittävää nähdä tän talven keskellä kaikki muitakin ihania ihmisiä, hiuh. ;________; Mulle tulee jälleen hillitön ikävä teitä, joten toivottavasti nähdään pian uudelleen !
Plus, että ylemmästä kuvasta varmaan huomaa, että innostuttiin molemmat kuvaamaan sitten toisiamme. Kuvattiin myös Annikan Togainu No Chi cossia ihan urakalla ja tykättiin ihan, että suurinosa kuvista onnistu jopa hyvin. Musta on mahtava tunne saada toiselle kuvia, josta se tosissaan pitää. Samoin tykkään kuvata muita ihmisiä, koska leikki kameran kanssa ei ole koskaan pahitteeksi. Pssst, haluaisiko joku mallikseni? (;
Uhri ja lampaat esiintyvät, vai miten se menikään?
.. Siellä ulkona oli vähän kylmä, pitänee myöntää. Siksi se olikin niin loistava kuvauspaikka !
Sunnuntai 14.01.
Nyt kun oon sitten onnistunut lauantaipäivästä kirjottamaan jo pitkät pätkät, sen sanon, ettei meidän junaonni jatkunut sunnuntainakaan. Kerittiin siihen juuri ja juuri, että onnistuin laittamaan piilaritkin silmiini juuri niin, että ne sitten ilmoittivat koko päivän olemassaolostaan. Ja saatiin odottaa vielä se puoli tuntia aamulla Sibeliustalolle menevää bussia, joten lähdettiin Heselle lämmittelemään. Mutta arvatkaa mitä? Sekin oli kiinni ensimmäisen kymmenen minuuttia, ei nyt hel- ! ♥
Noh. Näidenkin vastoinkäymisien jälkeen kierreltiin, tavattiin tuttuja ja sitten istuttiin pariksi tuntia lagaamaan, mihin lensi tietty kaikki paikalle myös tervehtimään. Mietittiin kaikkia asioita yhdessä sekä suunniteltiin cosseja Tsukifestiin. : 3
Sitten saatiin vain loppuaika ihmetellä, miten ihmiset alkoivat lähteä paikalta jo niin aikaisin. Salit tyhjenivät, ilta huipentui lähtösanoihin, kotimatkaan ja juna-asemaan. Kyllä. Koko conporukka tuntui yleensäkin kerääntyneen sinne, mikä oli niin ihailtavaa, että teki mieli itkeä .. Sain jonottaa itsekin sellaisen puolituntia lippuja, kunnes Shou ilmestyi kavereineen paikalle, minkä johdosta päästiin samoille istumapaikoille koko porukka. XD
Eniten kiitos Hipsulle, joka majotti mut jälleen ja toimi seuranani viikonlopun, I miss you ! ♥
Ja samoin kiitokset muillekin seuralaisille, jutteluseuralle jne. See ya again!
Toivottavasti tämä postaus antoi teille jotakin, mitä ennen ette ole vielä saaneet, eikusta. (;
♥ ~ Ane
2. tammikuuta 2012
Welcome, year 2012 !
Happy new year, 2012 !
Viikot suorastaan lentää, ainakin kun on kyse lomaviikoista. Huomenna joudutaankin jälleen istumaan koulunpenkille, koska meidän armasta joululomaa lyhennettiin (vaikka olenkin tainnut jo kertoa sen teille, heh.)
Osa syy jälleen siihen, etten ole päässyt vähään aikaan päivittelemään joululahjoistani, on ollut tapaninpäivänä yllättänyt myrsky. Ihan hirveää tuulta, mikä teki osansa, kun katselee tätä meidänkin pihamaisemaa ! Se löi yhtäkaikki ikkunoita sisälle rakennuksista, hyvä ettei kuorinut meiltäkin paria peltikattoa taivaalle .. Samoin meidän 100 vuotta vanha kuusiaita koki kohtalonsa, eikä kyseessä ole ihan mitään pieniä puita.
Kuten näkyy, vielä sen jälkeen kaatui tuosta ympäriltä lisää kuusia, yksi jopa pihallekin päin. Aika ison aukon tekee näkymiin, ei voi muuta sanoa .. Mutta ehkä siitä selvitään, onneksi sentään koko aita ei kaatunut.
Kolme tai neljä päivää meilläkin oli sähköt sen lisäksi pois ja koska lämmintä vettä ei enää meillä riittänyt, lähdin Tampereelle siskolle suihkuun ja sitä kautta olin luvannut vierailla lomalla myös Outella, Ikaalisissa. Tästä se siis lähti, että käytiin hänen kanssaan kahvilla Coffee Housessa ja muutamassa kaupassa, kunnes jäätiin odottelemaan Kaisaa Plevnalta.
Pst, Coffee Housessa on muuten aivan ihania kaakaoita .. ♥ Kokeilkaa joskus kun liikutte lähistöllä !
+ Siskoltani saadut pidennykset. Cybershopin kamaa, mutta kyseessä on 100% aitoa ja remykäsiteltyä hiusta.
Ainakin muutamien päivän käytön jälkeen tuntuvat vielä luontevilta ja hyviltä pitää päässä. Ainut miinus kuitenkin on, että valkoinen paitani värjääntyi punaisen osion takia aika voimakkaasti ensimmäisellä kerralla.. Onneksi jäljet lähtivät pesussa pois. Epäilen sen johtuneen kyllä lähinnä sadekuurosta, mitä tuolloin ilmassa oli. : D
Samoin on aivan pakko hehkuttaa Boaa. Niin kaunis nainen, että itkettää. Tai sitten ei, mutta hän kyllä tuntuu olevan ainut niistä korealaisista naisartisteista, mitä siedän kuunnella. (;
Ja kuten aina, on hyvästien aika .. Se tekee kipeää. Aina yhtä paljon. Kotiinpalaaminen ei oo koskaan ollut mulle mikään ihastuttava asia, varsinkaan ystäviltäni, koska täällä sitä tapahtuu ja sattuu vaikka mitä. Mutta ei siitä sen enempää.
Teinihoropeililutkajärkkäriheru, lol.
Täytyy sanoa, että varsinaisesti en toivonut järjestelmäkameraa joululahjaksi, mutta silti mulle oli menty sellainen ostamaan. Olin miltei toisinsanoen kauhuissani paketin avatessani. Varmasti vielä rikkoisin objektia laittaessa ! .. Niin ei kuitenkaan käynyt, kuten saattaa näkyä.
Kamera on siis Canon EOS 1100D. Jori pääsikin heti pätemään, koska omistaa samanlaisen kameran (ja opiskelee valokuvausta Ingmannilla), että se on suhteellisen vanha malli Canonilta, mutta erittäin hyvä perustoiminnoiltaan sekä muotoilultaan. Ja siinä on paikka pikkurillille, heh ! Vaikka tosiasiassa en tiedäkään kameroista tuon kummoisempaa, ehkä opin ajan kanssa tätäkin räpläämään ja hyödyntämään, ainakin toivottavasti. Ihan hyvältä se nyt näin ollen vaikuttaa.
Sellaista. Voi olla, että teen vuodesta 2011 vielä pienen koosteen toiseen blogiini, joten sieltä kurkkailemaan, jos asiat kiinnostaa ! Samoin jos joku haluaa, tuosta kamerastakin voin hieman ylös kirjoitella erikseen Aisuun. Hyviä uudenvuodentoiveita siis kaikille ja kiitos lukijoilleni tästä vuodesta, on ollut ihanaa kirjoitella teille kuulumisiani ! : D
Viikot suorastaan lentää, ainakin kun on kyse lomaviikoista. Huomenna joudutaankin jälleen istumaan koulunpenkille, koska meidän armasta joululomaa lyhennettiin (vaikka olenkin tainnut jo kertoa sen teille, heh.)
Osa syy jälleen siihen, etten ole päässyt vähään aikaan päivittelemään joululahjoistani, on ollut tapaninpäivänä yllättänyt myrsky. Ihan hirveää tuulta, mikä teki osansa, kun katselee tätä meidänkin pihamaisemaa ! Se löi yhtäkaikki ikkunoita sisälle rakennuksista, hyvä ettei kuorinut meiltäkin paria peltikattoa taivaalle .. Samoin meidän 100 vuotta vanha kuusiaita koki kohtalonsa, eikä kyseessä ole ihan mitään pieniä puita.
Kolme tai neljä päivää meilläkin oli sähköt sen lisäksi pois ja koska lämmintä vettä ei enää meillä riittänyt, lähdin Tampereelle siskolle suihkuun ja sitä kautta olin luvannut vierailla lomalla myös Outella, Ikaalisissa. Tästä se siis lähti, että käytiin hänen kanssaan kahvilla Coffee Housessa ja muutamassa kaupassa, kunnes jäätiin odottelemaan Kaisaa Plevnalta.
Pst, Coffee Housessa on muuten aivan ihania kaakaoita .. ♥ Kokeilkaa joskus kun liikutte lähistöllä !
Mun pakkaustapojeni mukaan mulla oli siis jälleen hirveet kantamukset mukana. Onneksi tämä kaunis ja valokuvauksellinen neito tässä auttoi ystävällisesti niiden kantamisessa, kiitos.
Juututtiin perillä varmaan heti sohvalle katsomaan sitten elokuvia, jossa tulikin katseltua esimerkiksi Ice Agen joulutarina ja öömh .. Ensimmäinen elokuva? XD Rakastan varmaan sitä oravaa.Se on ihan pöhkö, hehe. Seuraavana päivänä lyhyesti selitettynä (kyllä, yritän säästää aikaanne, koska tätä asiaa on nyt niin valtavasti) käytiin myös seikkailemassa Ikaalisten keskustassa.
Juututtiin perillä varmaan heti sohvalle katsomaan sitten elokuvia, jossa tulikin katseltua esimerkiksi Ice Agen joulutarina ja öömh .. Ensimmäinen elokuva? XD Rakastan varmaan sitä oravaa.
Kyllä
tosin sitä muutakin tekemistä riitti ja reilusti, ainakin kun se piti
mahduttaa alle kolmeen päivään. Alemmassa kuvassa näkyy mun matkalaukku
taka-alalla, jonka sain vähät aikaa sitten lahjaksi vanhemmiltani.
Kerroinkin siitä varmaan jo aikaisemmin ~ Edessä Outen keräämät pussit
ja kassit, joista se pakotti mut kokeilemaan vaatteitaan. Otinkin niistä
muutaman sitten matkaan ja tuon hello kitty laukun ! Dämn. Se on söpö, uskokaa tai älkää.
+ Siskoltani saadut pidennykset. Cybershopin kamaa, mutta kyseessä on 100% aitoa ja remykäsiteltyä hiusta.
Ainakin muutamien päivän käytön jälkeen tuntuvat vielä luontevilta ja hyviltä pitää päässä. Ainut miinus kuitenkin on, että valkoinen paitani värjääntyi punaisen osion takia aika voimakkaasti ensimmäisellä kerralla.. Onneksi jäljet lähtivät pesussa pois. Epäilen sen johtuneen kyllä lähinnä sadekuurosta, mitä tuolloin ilmassa oli. : D
Samoin on aivan pakko hehkuttaa Boaa. Niin kaunis nainen, että itkettää. Tai sitten ei, mutta hän kyllä tuntuu olevan ainut niistä korealaisista naisartisteista, mitä siedän kuunnella. (;
Ja kuten aina, on hyvästien aika .. Se tekee kipeää. Aina yhtä paljon. Kotiinpalaaminen ei oo koskaan ollut mulle mikään ihastuttava asia, varsinkaan ystäviltäni, koska täällä sitä tapahtuu ja sattuu vaikka mitä. Mutta ei siitä sen enempää.
Täytyy sanoa, että varsinaisesti en toivonut järjestelmäkameraa joululahjaksi, mutta silti mulle oli menty sellainen ostamaan. Olin miltei toisinsanoen kauhuissani paketin avatessani. Varmasti vielä rikkoisin objektia laittaessa ! .. Niin ei kuitenkaan käynyt, kuten saattaa näkyä.
Kamera on siis Canon EOS 1100D. Jori pääsikin heti pätemään, koska omistaa samanlaisen kameran (ja opiskelee valokuvausta Ingmannilla), että se on suhteellisen vanha malli Canonilta, mutta erittäin hyvä perustoiminnoiltaan sekä muotoilultaan. Ja siinä on paikka pikkurillille, heh ! Vaikka tosiasiassa en tiedäkään kameroista tuon kummoisempaa, ehkä opin ajan kanssa tätäkin räpläämään ja hyödyntämään, ainakin toivottavasti. Ihan hyvältä se nyt näin ollen vaikuttaa.
Ada pääsi myös kokeilemaan sitä uudenvuodenaattona. Juhlistettiin katsomalla sitten pari jaksoa Fruits Basketia, vetämällä kurkusta alas parit lasit shampanjaa ja lähtemällä polttelemaan sädetikkuja sekä ampumaan raketteja ulos. Seuraavana päivänä nukuttiinkin viiteen illalla, ups ..
Sellaista. Voi olla, että teen vuodesta 2011 vielä pienen koosteen toiseen blogiini, joten sieltä kurkkailemaan, jos asiat kiinnostaa ! Samoin jos joku haluaa, tuosta kamerastakin voin hieman ylös kirjoitella erikseen Aisuun. Hyviä uudenvuodentoiveita siis kaikille ja kiitos lukijoilleni tästä vuodesta, on ollut ihanaa kirjoitella teille kuulumisiani ! : D
Seuraavana aiheena lennämme Desucon Frostbiten maailmaan. Vuoden ensimmäinen con, wohou !
♥:lla toivottaa Ane Shàto.
♥:lla toivottaa Ane Shàto.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)